Unga, gamla, korta, långa, vilken blev väl sen min lön?
Tvenne feta, resten skrikor: en Augusta, en Sofi,
Två Marior, två Fredrikor och en Emili."
Enpä olisi iänkuun päivänä uskonut että tartun enää 'tylsään' Runebergiin, mutta niin vain pääsi käymään!
Kyllästyneenä noihin kuolemanenkeleihin, coronoihin sun muihin erdoganeihin ('kaikilla ei kohta päätä hartioiden välissä!' uhoaa hän - vähän kuin meidän maantiedon ope aikanaan), haroin yöpöydän alahyllyn pölyistä kannettoman opuksen:
Berta Edelfelt: Vanhan päiväkirjan lehtiä - episodi J. L. Runebergin elämästä. Johdannon kirjoittanut Werner Söderhjelm. Otava 1922.
Siitä tuo alkuruno.
Vaan jopas jopas, kuten useinkin näiden kanssa: mitä rumempi nuhruisempi päältä, sitä 'makeampi' sisältä! Kahdella hotkaisulla oli kirja luettu, vähän nikoteltu, mutta innosta hehkuen enimmiten. Hiihtolenkin verran siihen aikaa tärväytyi, parituntinen, jonka päivällä hiihtää tuhrasin pöppyröisellä lumella.
20 vuotta nuorempi puuma nielee vanhenevan miehen.
Hän on tuon naislorun viimeinen nimi: nuori kaunotar Emilie Björkstén. Hänen päiväkirjansa Berta Edelfeltin suodattamana.
Tosissaan ovat kumpikin niin Johan Ludvig kuin Emilie kuuroutuneen Frederikan hyväksynnän alla.
Salaa ja julki pikkukaupunki-Porvoon juorujen pyörteissä. Välillä irti, välillä kiinni, välillä suuteloin, välillä oma-armas-huuteloin.
Kelpaa Emilien, kun Maamme-laulukin, kuin lahjana, ojentuu ensioikeudella armaan kädestä rakkaimman kätöseen.
Runoilija kuoli 6.5. 1877, 73 vuoden iässä, toistakymmentä vuotta halvaantuneena; halvaantumiseen saakka Emilien ja Johanin suhde säilyi kiinteänä. Intohimoisimmillaan se kukoisti parikymmentä ajastaikaa taaksepäin, mistä päiväkirjanäyte:
"... ennen kuin aavistinkaan, olin hänen sylissään ja pääni lepäsi hänen rintaansa vasten. Yhden ainoan lyhyen hetken siinä lepäsin, tunne oli voittanut ajatuksen. Hänen huulensa polttivat huuliani. Se suudelma oli täyteläinen ja lämmin kuin ainoastaan hänen suudelmansa voi olla. - Sydämeni löi niin nopeasti, niin nopeasti." - 18.2.1847
Emilie 23 v, Rbg (E:n käyttämä merkintä), 43 v
 |
| Emilie Björkstén 70-vuotiasna. |
🏂 hiihdot 12/ 724 km/€ = 114 h
Heleät oli posket Emilien
VastaaPoistasekä suu mitä herttaisin,
ja mustien silmien välke tuo
näön häikäisi Runebergin.
ej
Poistaihan piti tarkistaa ette mistään kopsannut: niin hyvä oli poljento!
Vaan vois pistää Runebergin paikalle Rbg:n, sointus.
Tuota lyhennettä Emilie päiväkirjoissaan käytti.
Sovelsin, sovelsin, runosta Lotta Svärd löytyy esikuva.
Poistaej
Poistasitähän mie jo vähän ihmettelin innostustasi jos tuo valokuva nuin haltioitti siut.
Hieno runo, EJ!
PoistaOnpas romanttista. Rakkaus on aina ihanaa. Toivon vain, että Fredrikallakin olisi ollut asiat yhtä hyvin ja hän olisi kokenut hullun rakastumisen, salaa porvoolaisilta.
VastaaPoistaMutta voi miten ihmiset vanhenivat silloin nuorina! Katselen 70-vuotiaan Emilien kuvaa ja hän näyttää vähintään 10 vuotta vanhemmalta kuin nykyiset seitsenkymppiset - vai onko vika silmissäni.
mm
Poistavälillä salaa välillä vähemmän.
50-sivuisessa (!) johdannossa/W. Söderhjelm:
"Kotona puhuttiin näistä rakastumisista hyvin vapaasti sekä niiden kestäessä että jälkeenpäin ... "
"Rouva Runeberg sanookin, kun hän muistelmissaan koskettelee tätä, että 'ylipäätään hänen puoleltaan tämä lemmiskely ei useinkaan ollut niin vakavasti tarkoitettua, vaikkakin ihmiset siitä hieman hälisivät ja vaikkakin ne, jotka olivat sen esineitä, olivat välistä kylliksi lapsellisisa tunteakseen itsensä niin imarreluiksi hänen huomaavaisuudestaan, että he pitivät pientä mielikuvitus-leikkiä suurena intohimona'."
***
'--- ihmiset vanhenivat silloin nuorina!'
Osin sikspä tuon kuvan laitoinkin: miten vanhalta vaikuttaa. Ja myös siksi että kauneinkin kukka rupsahtaa - oisko Rbg ihastuksesta enää mykäksi männy. :)
(kahtelehan nykyisiä valtamiehiä, maailman mahteja, pressoja, pääjohtajia: miten nuorempaan käskynkkään tahtovat turvautua; sinänsä outoa koska esteettinen elämyshän irtoaa voimakkaimmin antiikkisten esineiden ja asioiden hohdosta...)
Joskus siinä nuoruuden himoamisessa käy huonostikin, mutta harvemmin.
VastaaPoistaLuin juuri jostain laatumediasta, että Al Pacino 79v (ihana!ihana! ihana!) oli raukka jätetty. Israelilainen nainen,43v, oli jättänyt raukan ja sanonut syyksi, ettei viitsi olla vanhan miehen kanssa.
Rouva Runebergillä on hyvä sanonta tuo 'ne jotka olivat sen esineitä' heh heh. Ei välittänyt miehensä 'lemmiskelyistä', tuo asenne saattoi olla silloin joissain piireissä aika yleinen.
mm
Poistaolis ollu nikottelemista tällä #-logolla liikkuvilla :)
Vaan mitäs kun Frederika sydänystävystyi Emilien kanssa!
Oi, noinkin voi käydä. Jihuu! Nyt kyllä etsin tämän kirjan luettavakseni.
Poista