Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Armo Hormia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Armo Hormia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Säpsähytti vallan

Armo Hormia kun ullakolle äsken yksin kapusin

Ja yhden äkin takakannen valokuvan näin.

EI HITTO!


Tämähän on se psykiatri, jota lukioaikoina innolla tutkiskelin, että löytyykö ihmisestä sisäisempää luettavaa kuin romaanien ulkonäkökuvaukset: silmät lähekkäin, korvat höröt, ryhti kuin kuhilaalla!

Ja katso: johan alkoi mielen liikkeitä löytyä kun Juuan papin pojan Armo Hormian
(1928 – 1988) tuotantoon tutustui.

Vaan ei mitään muistikuvaa jäljellä enää tästä - Älä pelkää, Tajo 1963 - jos ei muistakaan hormioista. Ettäkö ihanko omaksi kirja hankittu? Ei aavistustakaan: millä rahalla lukiopoika muka!

Mitäs puhuu takakannen teksti mustanpuhuvan kuvan alla:


Entä sisällysluettelo? 

1. Onnettomasti rakastunut 2. Lihavuus sielullisena oireena 3. Laiskuudesta 4. Alitajunta - sielun kellari 5. Miksi itsemurhia tehdään 6. Vietit ovat voimanlähteemme 7. Huumorintaju 8. Määrättiin mielentilatutkimukseen 9. Homoseksuaalisuus 10 Mielenterveydentyömaa on loputon 11. Mistä sairaat naurut tulevat 12. Tarkastetaanpa sotaväkemmekin 13. Epätodellisuuden tunteesta 14. Tunnen äkkiä muuttuneeni 15. Yhdyskuntasuunnittelu ja mielenterveys 16 Aiheuttaako avioliitto mielisairautta 17 Opettaja ja oppilas
Sillä tavalla yksinkertaista psykiatrin tekstiä, ettei alan termeillä kruusailla, kokematon lukiopoikakin on  päässyt sisään, kärryillä pysynyt. 
Nyt nuo lähes kaiken kokeneena konkarina on aika istuutua taas Armon kelkkaan toteamaan, onko noissa mitään perää eli laitaa.

Olisi myös kiva tietää mikä asema A.H:lla on nykypsykiatrian silmissä, vai onko mies mustanpuhuvin henk.koht. menneisyyksin pyyhkiytynyt kokonaan lääketieteen muistista pois. 

Ainakaan vaimo ei ole unohtunut, tuo kaikkien aikojen pottutilaston kakkonen:
 Aiju – Aiju von Schöneman.

Kirjavinkeissä tänään:
Eddy de Wind

8 km/1100 km/€  = 166 h

perjantai 19. joulukuuta 2014

Armo Hormia osasi olla ilkeä mies

Tuohon mieheen minäkin hölmö lankesin lukioaikoina kaupungin kirjaston parvella luettavaa valkatessani: Runot, luokka 82, sekä Filosofia ja Psykologia 1. Niinhän se meni. Noita kuikuilutti. Niissä oli enemmän liikkumatilaa mielelle kuin jossain rajallisessa faktassa: 3 yhteiskunta, 4 maantiede.
Runojen kyytipoikana siis Hormiaa. Upposi ja uskoin.
  • Ihmisen ongelmia
  • Tunnetko itsesi?
  • Älä pelkää
Unohtui ajan oloon koko olotila, kunnes iltalehdistä jompikumpi viikolla kertoi, millainen mies oli ollut tämä nuoruuden ohjaajani.
Herranen aika minne vieheeni olin viskannut!
Vaan enhän minä tiennyt että Armo Lahja pieksi vaimoaan mennen tullen ja kuin viimeistä sikaa, juopotellen armottomasti Saarikosken kanssa - sen minkä pahoinpitelyltä ja pieksännältä ehätti.

Vankimielisairaalan ylilääkäri hän oli ja uhkasi pistää vaimoonsa semmoisen piikin ettei tokenisi, jos tämä pullikoisi ja erota yrittäisi.

Armo Lahja Hormia (1928 – 1988), Juuan papin poika.
 Suomalainen psykiatri, kirjailija, runoilija, kirjankustantaja ja turkulainen, määrittelee WP.

Hänestä on vaimo-Aiju, Turun tuomiokirkon legendaarinen opas, lehteen lausunnon antanut ja nyt menneisyytensä kirjokansiin kilkutellut, syksyllä jo ilmestyneessä elämän muistelussa:
Sinikka Klemettilä: Aiju – Aiju von Schöneman muistelee.

Aiju on ehdottomasti  jossain vaiheessa käsiin ongittava ja pohdittava, että noinko ilkeää ja hullua miestä minäkin olin uskonut ja palvonut keskenkasvuisena - minäkin brutus.

Onneksi en sentään aivan kaikkea uskonut, niin pääsimme yhä elävien todistajien läsnä ollessa vielä nuokin kokemaan ja uudelleen todistamaan: Helmihäät.

Kunnon jouluaterian kinkkuineen nautimmekin eilen Koivikolla.


Haastattelu YLE