Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 15. tammikuuta 2019

1 kirjailija Suomesta tähän väliin - Aleksis Kivi

...jälleen kerran ihmiset alkoivat pöhöttyä, hidastua, tuijottaa kaukaisuuteen. Ja kuolla. Tämä oli Stalinin politiikka moninkertaisena: kokonaisten kansojen eliminointi nälkiinnyttämällä. Natsit eivät koskaan ennättäneet panna Hungerplania täydellisesti toimeen Ukrainassa. Spontaani dekollektivisointi pysäytettiin nopeast...

 

Anteeksi!
Lukaisenpa tässä kiireen välissä komediallisen näytelmän: Kihlaus. Näkyy Otava sotavuonna 1944 julkaisseen joulukirjasena, kookassivuisena. A.K. on sen kirjoittanut vuonna 1866.

Aleksis Kivi ja Erkki Tanttu kun yhteen pannaan niin siinäpä rattoisa seura. Lukuhetki mitä mainioin!

 "Tämmöinen tupa! Huuhkaimen pesä."
"Mikä hulluus minulta, mikä hulluus, jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle!"

Aapeli on hakenut preivikaverinsa kaupungista maalle, juuri astuttu tupaan, jossa Jooseppi-kraatari ja oppipoika Eenokki ovat valmiina toimittamaan kihlausriitin, yhteenliittämään kaksi sielua: pitäjän-kraatarimestari Aapeli Simonpojan ja neitsykäisen Eeva Matitytär ... Helanderin.

Herrojen-Eevan.
Jonka naittaja tietää olevan 'tuittupää, tuiskea, näetskös morakka, tahi niin kuin ruotsalainen sanoo: turski'.

Heti ensihetkestä valtaa akukorhosmainen suomifilmi-olo, leppoisanlämmin joutilaisuuden fiilis. Makeasti oravainen ja silleen... ei kummoinen juoni, mutta mikä olotila, olloutuminen! Ja minkälaisia sanoja ja sanontoja! Melkein syötäviä. Samaan tunnelmaan kielellisesti pääsee näistä uudemmista vain Hyry.

Eenokin jos Joosepinkin valtaa epäily tulevasta onnesta:
"Vai Herrojen-Eevan. Tuliko  mies juonikkaaksi, hurjapäiseksi, villityksi, tai mistä kieppasi hän tämän rohkeuden?"
"Tämä naiminen, pelkään minä, on häneltä loiskaus onnettomaan kirnuun."
Kohta myös Aapeli alkaa huomata jotain:
"Kuuluupa vähän kuin olisi hänellä totisesti aikomus tehdä takapero." 
Siihen suuntaan pahasti tuntuu lipsuvan morsiaimen moittiessa:
"Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehtaposliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri!" 
Ei hyvältä kuulosta, jos ei näytäkään:
"Aapeli parka! Tuossa seisoo hän nyt kuin pyörtyvä kana, ja punottaa kuin täysikuu poutailtana."
Koko elämä tuntuu nyt kuin muurin raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa.
Mutta sitäkös pitkään suremaan!
Siihen suruun auttaa tanssi ja laulu:
Kosk'tulit kureerit
Ja laittoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel' 


no
nytpä sitä jaksaa taas virkistäytyneenä pureutua tuon applebaum-järkäleen Ukrainan tekonälän, Stalinin tappokoneiston kimppuun.
...ahtui sellaistakin, että henkihieverissä olevia ihmisiä haudattiin: - Hyvät ihmiset, jättäkää minut rauhaan, en ole kuollut, huusivat 'ruumiit'. - Painu helvettiin! Haluatko,  että me tullaan uudestaan huomenna? heille vastattiin. maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä ihmissyöntiäkin esiintyi kuolleet korjattiin päivittäin vanhoihin jätekärryihin niin kuin roskat oli tapana kerätä näimme kaduilla monta paiseruttotapaus...
 

2 kommenttia:

  1. Olihan se toinenkin Herrojen Eeva:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Herrojen_Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      on se rikasta tämä kulttuurin kenttä eli elämä: mennään laijasta laitaan niin kuin tääkin potullinen osoittaa. Tanssitaan yli hautojen. Ja ollaan välillä niin kopeita että!

      Kokeilepa lukea tuo Applebaum ja Punainen nälkä, halluisin tietää ja nähä kommenttisi; ite oon sen kimpussa yökötelly puol vuotta, viimen äsken lopetin ja laitoin loppulausunnon Kirjavinkkeihin hautumaan.

      Poista