Onni Eläkeläinen elelee Paratiisissaan omaa marraskuutaan omalla tavallaan, ei juuri lotkauta korviaan sille, mitä muussa maailmassa tapahtuu. Perjantainakin, kun kaikki kauheus sitten on tapahtuva, sujahti päivä ohi ns. perinteisin verkkaisin menoin. Ainoa poikkeus päivärytmistä oli kellarin ikkunan sulkeminen talveksi, jotteivät lahjaksi saadut potut, pari saavillista melodia ja korvollinen nicolaa, paleltuisi. Koskelan Joonas näet oli pelotellut talventulosta jo nousna viikolla.
 |
| YLE Areena - katso! |
Nyt sunnuntaiehtoona tv-hiihtojen jälkeen istuskelee kiikkustuolissa ja pyörittelee päätään myötäillen. - On se kamalaa. Kamalaa se on.
Kuten näemme, kyllä OE myös televisioon turvautuu näin syysmyrskymyöhällä, kun pimeys on sammuttanut valolta voiman; keväisin on sitten kaikki ihan toisin.
Katseli Onni perjantaina myös Sannikkaa, enempi katseli kuin kuunteli ja eikä ollut tuntea avaruusmies Esko Valtaojaa laisinkaan: partansa oli lipannut positiivinen mies; nytpä hymykin kuoppineen paremmin erottui. Tuntui siellä istuvan joku kiivaammin käyvä nainenkin, vaan ei Onnimme kiinni saanut aiheesta, ymmärtänyt juurikaan mistä puhuttiin, niinpä pintapuoliseksi jäi ja uutisten odotteluksi koko homma.
Rasismin Onni kuuli ja tunnisti, vaan sitten kun jostain wokesta ja cancel-kulttuurista riitautuivat, oli Onnin aika istahtaa omiin aatoksiinsa, kunnes Esko päästi suustaan ruman sanan, joka ei ollut rumarillumarei ja josta sitten pyhänseutuna on noussut myräkkä, tuima kuin tulevan viikon lumipyry.
