20. elokuuta 2024 se alkoi, toissapäivänä 22. marraskuuta se loppui - 896-sivuisen kirjan lukeminen.
3 kuukautta yhtä viipyilevää nautintoa sivu sivun jälkeen.
Loppulausunnoksi kirjoitin lyijykynällä viimeiselle tyhjälle sivulle fanipäiväkirjamaisesti:
"22.11. pe n.22.45 10 cm lunta. Pakkasta juuri ja juuri.
En millään olisi raaskinut lopettaa tätä kirjaa, joka tuntui enemmän kuin romaanilta ja enemmän kuin elämältä.
Pitkitin ja pitkitin pitkää kirjaa, paikoin Volter Kilven sukulaista niin kuulaalta kieleltään kuin verkkaiselta kulultaan. Sukutarina Suomesta, Savon Kiuruvedeltä, nyt aikahaarukassa 1927 - 1937. Rehevän Linnan Pohjantähden rinnalle ilmestynyt hillitympi, sivistyneempi, täydentävä painos. Niskavuorelaisuuttakin seassa.
Tyhjä tyhjentynyt olo, silti täyteläinen.
Ei hevin tee mieli heti tarttua uuteen toiseen teokseen, kirjaan, joka tuossa pöydällä odottaa, valmiiksi tietäen, että näin kaikenkattavaa teosta on taas odotettava kauan, kauan - etsittävä kissain koirain kanssa. Pöydällä odottava kirja, kuten kirjoista suurin osa, sisältää vain pienen viilun elämän kokonaisuudesta. Kiinnostava, toki, sisällöltään: liikkuuhan se toisen intohimoni parissa eli juoksu-urheilussa."
-kirjoitettu voimakkaan vaikutuksen tehneen tv-haastattelun Ricks/Tolokonnikovan jälkeen.
 |
| Areena |
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti