palanpainikkeeksi
 |
| Finnkino |
Lainausmerkeissä, varmuuden vuoksi, tuo isänpäivä: nykyään kun ei tiedä mitä saa sanoa ja miten ja miksi kutsua mitäkin = ks. siittäjä.
Otettiin sitten varman päälle koko mokomakin päivä muutenkin. Röystäilemättä.
Ajeltiin Tolosen Nesteelle syömään juhla-ateria. Ahmaistiin päivän tarjous alta pois, ei ihan ähkyksi asti. Palan painikkeeksi oli tiedossa elokuva; varottiin vähän jottei nukahtaisi Annelin ajassa.
Hyvin onnisti: toinen ei nukahtanut.
Yksin lukien yhdeksän meitä istuskeli viehättävän pehmoisessa teatterisalissa; vähän orvolta tuntui aluksi väen vähyys, vaan sitten kun valot sammuivat tunnelma raapaisi mukaansa.
Anneli Saulilla oli maailma hyppysissään, Toni Sailerit ja Brasiliat kohteina.
- Mustalasitytöllä! niin kuin Anneli itseään kutsui, eikä miksikään romaniksi niin kuin hyvä tapa vaatisi.
Åke Lindman ei onnistunut pitämään vaimoaan aviossa, vaikka kuinka anoi ja kerjäsi kirjeissään, joita lähetteli tiuhaan Saksanmaille. Anneli mennä liihotteli makuun päästyään.
Sittenpä tuli stoppi.
Loppuivat työt kuin seinään. Anneli lähti Ruotsiin rakennukselle lankunkantoon. Kunnes Jouko Turkka otti naisen Joensuun kaupunginteatteriin, jossa sitten Anneli näytteli eläkeikään saakka.
Kova kommunisti oli, tylytti, ettäjotta jos hänellä olisi valta ja voima hää laittas rahaporhot riviin ja ampus. Dokumentin tekijä Saara Cantell hyrähti, jotta hyvä kun et valtaa saanut; naurahti Annelikin hyväksyvästi.
Kunniaakaan ei Annelille liiemmin jaettu, Betoni-Jussi tipahti elämäntyöstä kahdeksankymppisenä ja Tähtiraitin kiveykseen Hyvinkäälle sai käden ja jalan jälkensä kuoltuaan. Elämää toki oli riittänyt paljon pitempään kuin kanssanäyttelijöillä: syntynyt 1933-2023, himpun vajaat 90 vuotta.
Tuommoista kaikkea elokuvadokumentista irtosi ja jäi aivoihin pompottelemaan kun homma oli ohi ja läksimme liukastelemaan pimeyttä päin ja kotia kohti. Neste loisti vielä valoissaan Tolosessa, vaan siihen loppui viimeinen valo.
Kolmen hirven kohdalla ei tällä kertaa ollut yhtään hirveä. Saatiin onnellinen loppu ja pakettiin koko kohdehenkilön päivä - kummankin: isän ja ainakin Annelin (m)aitous.
 |
| Elokuva-Aitta 1956 nro 24 |
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
'Annelin aika' olisi ollut meillekin parempi valinta kuin Anora, jossa oli puoleen väliin asti rikkaan oligarkin pojan makeaa elämää ja loppu ennalta arvattavaa sekoilua. Muka viiden tähden komedia ja saanut Cannesin pääpalkinnon Kultaisen Palmun.
VastaaPoistaNo, nyt näkyy menevän Perhoset, jossa on hyvä aihe, hyvä käsikirjoittaja ja ohjaaja ja taitavat näyttelijät. Jospa sen katsominen huuhtoo pois tuon pettymyksen.
MM
PoistaJoskus on kylmän viileästi vaan lopetettava katsominen heti alkuunsa, se hyvä kotielokuvissa. Meillä vastikään 'Viisi lainsuojatonta' (https://areena.yle.fi/1-68179559) älyttömän tappamisen ja hurmeen takia.
Vielä älyttömämpää menoa - jos nyt mahollista! - kuin uutisissa. :(
Arvoisa hikkaj !
VastaaPoistaKun tuo Anneli oli vanhempaa kaartia kuin on tämä Niinistö, niin onkos siitä tietoa, jotta kumpi on ominut toiselta nimen Sauli ... Siis Niinistökös siltä Annelilta vaiko Anneli siltä Niinistöltä, vanhemman oikeudella ?
Kysyy nimim. Epätietoinen
Voksi, sir
PoistaPeevelin peeveli kun asetit ison kysymyksen! Vaan
Paavali taitaa oli oikea vastaus.
Paavalihan oli Sauli alkuperäiseltä nimeltään, vaan kun lopetti ristittyjen vainon muutti nimensä Paavaliksi.
Ne jotka eivät lopettaneet vainoamista ja vinoilemista ovat pidättäytyneet nimen vaihdolta.
Herää johtopäätöskysymys:
Siksiköhän kumpikaan Sauleistasi ei liittynyt Räsäsen/Essayahin KD-puoleeseen vaan valitsivat ääripäät puolukartalta?