Nyt ollaan kyllä semmoisen lihakimpaleen kimpussa jota ei purematta niele: panee leikkimään niin kuin lapset leikkivät ja sanailevat kakalla ja pissillä - kihertäen, ilolla, riemulla ja hauskuudella. Ujona pälyillen myös.
Hi hih. 😏§😕
Ja nyt kunnolla siinä!
Asiaan.
Tämä mikään lastenkirja ole! Tekijän kun kuulee ja näkee:
Taina Saarikivi (s. 1969) on äänitaiteilija, kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa.
 |
| Taina Saarikivi: Lihan värinä - Esseitä äänestä, surusta ja himosta Vastapaino 2024 Kuva: Laura Oja |
No tässä sitä sitten on - ja sitä ihteään kanssa.
Saarikivi matkustaa ratikalla, äänittää sen ja matkustajienkin ääniä, kaupungin ääniä, alapään ääniä, kiiman vimmaa jne.
Panee /kaapii itsensä intiimintä likoon ja koekappaleeksi. Kirjoittaa yhdeksän esseetä, joista yhden nimeä ei parane tähän säädylliseen pottuun kirjoittaa, sen sijaan muita kyllä, kuten mm.
- Tahroista ja hälystä
- Suusta ja suhinasta
- Pystysuorista huulista, raitiovaunuista ja moottoriäänistä
- Kuntosalista ja kurista
- Surusta ja särinästä
- Kuolemasta ja hiljaisuudesta
Haastavaa ja haistavaa mutta mielenkiintoista.
No, tuolla toisaalla taas tarkemmin myöh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti