Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

maanantai 21. marraskuuta 2022

Esoteerinen henkisyys

Edellisen blogihupsuttelun  jälkeen on aika palata taas osoittamaan hentoa sivistystään. Ja ikuisuusaiheeseen, jolla olen aivojani rääkännyt: kuvako vai sanako? -mittelöön. Erno Paasilinnahan olevinaan jo tuon ratkaisikin sanan voitoksi.

Kauan vei aikaa ennen kuin olin valmis tarttumaan Nina Kokkisen TotuudenetsijätEsoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa -kirjaan, Vastapaino 2019, joka tuossa lattialla olevassa kirjakorissa on lojunut tummanpuhuvine kansineen odottamassa poimijaansa.

Kuvamiehet, kuvittelijat, aistiherkät Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), Pekka Halonen (1865-1933) ja Hugo Simberg (1873-1917) etsivät, kun ei (k)ristinusko uskonnollisuudeksi riitä saati tiede perille vie, elämän henkisiä syvyyksiä esoteerisilta alueilta - sieltä missä tieto on 'kortilla', eikä kaikkien savutettavissa. Okkulttuurista. Mystiikasta. Josko löytöretket okkultismin, teosofian, antroposofian, parapsykologian, buddhalaisuus, hindulaisuus yms. parissa johdattaisivat henkisyyden herkkään/kovaan ytimeen. 

Vapaamuurarius tuosta luettelosta jäi mainitsematta: se kun ei kaikkia kyytinsä kelpuuta. Aatteeseen tarttui vapaamuurari Gallen-Kallela: raakileesta yhä syvemmälle eheyteen ja minän valmiiksi kasvamiseen. Sittemmin Akseli matkusti Ameriikkaan asti, ja loosit jäivät. Piti suunnata katse noihin muihin ulottuvuuksiin. 

Pekka Halonen: Kivityömiehiä (1903)

Kaikuja (meditatiivinen henki/tunnelma) valmistumisprosessista, henkistymisestä Nina Kokkinen näkee Pekka Halosen Kivityömiehiä-öljymaalauksessa, jossa etualan kivenmurikka on irrotettu työstettäväksi ja jossa kivi lopulta on taustalla sopivaksi muotoutunut hiljaisten puurtajien käsittelyssä, valmiina siirrettäväksi rakennuspaikalle.

Pekka Halosen jalanjälkiä ja kädentaitoja etsiskelimme jokunen vuosi takaperin aivan vikasuunnalta eli Pekan kotiseudulta Lapinlahdelta, vaan Eemelihän siellä vain olikin; Halonen jäi, ja löytyi Tuusulasta, jossa Halosen ateljeen tosin kevytkenkäisinä kiireessä ohitimme, koska Rantatiellä oli muitakin taiteilijakoteja Sibeliuksen Ainoloineen tutustuttavina. J.H. Erkkoa silloin hain ja löytyikin. Kiveä ei voinut kipata missään nimessä, joten Halonen sai jäädä toiseen kertaan. Vaan eipä hättää, sillä nyt Totuuden etsijä -kirja kertoo myös Pekan suuntauksista.

Hugo Simberg noista tutuin on Haminan reissun ja Tampereen tuomiokirkon maalausten jäljiltä. Vaikka Simbergin pirut enkeleineen löytyivät oikeastaan paremmin Helena Ruuskan Hugo Simberg - Pirut ja enkelit, (WSOY 2018) kirjan sivuilta.

Taitaa olla murtumassa oma usko sanan voimaan ja Paasilinnan todisteisiin kokemusmatkailun myötä: kääntymässä kuvan etevyyteen aistien tulkitsemisessa. Näinköhän tässä vielä oppii lopulta 'kuvankäsittelyä' - sittenkin! 😌

Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti