Antti Malisen ja Tuomo Tammisen 500-sivuista tutkimusdokumenttia Leikitäänkö? (Gaudeamus 2022) koti- ja koulumaailmastamme 1900-luvun eri vuosikymmeniltä olen edennyt puolen välin tietämille, päässyt 1950-luvun alkuun eli omat kouluajat alkavat jo silmissä siintää ja perspakaroissa tuntua. Ensimmäinen koulupäivä mielessä: istun mulipäänä pyörän tarakalla äidistä kiinni pitäen varoen jottei jalka pinnojen väliin luiskahtaisi, nokka kohti koulua; tosin moista vaaraa ei ole, sillä hieno monivärinen kangasverkko takapyörässä suojaamassa istujan jalkoja.
Siitä se sitten alkoi loputon koulunkäynti aina eläkeikään saakka! Oppilaina ei lakkoiltu, mutta opena kerran. Nythän nuo aloittivat opetkin lakon eilen.
Tämänkaltaisia oman alan tietokirjoja on mukava lueskella pelkäksi virkistyksekseen hyvin tietäen ja iloiten, ettei näitä tarvitse kenellekään tenttiä, vaan saa vapaasti ja paineitta etsiskellä ja poimia itseään hytkäyttävät kohdat luettavakseen.
Niinpä ihmisten koulumuistoja, aivan kuten täällä vastikään, olen jäljitellyt ja asialliset asiat työntänyt syrjemmälle muka tuttuina tietoina, kerran opeteltuina asioina, kuten oppivelvollisuuslaista vuodelta 1921 taikka vuoden 1948 kouluruuan jakeluvelvollisuuden alkamisesta. Puhumattakaan kasvatuksellisista yhteenvedoista ...
"En muista hakkaamisesta muuta kuin että istuin vesilätäkön laidalla kalliolla ja minulle tumpattiin tupakkaa niskaan ja suuhun. Sitten minua potkittiin päähän. Muistan ajatelleeni, että onneksi sillä oli tennarit jalassa eikä buutsit."
 |
| Kuva: Eino Heinonen / HKM |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti