Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 9. tammikuuta 2018

Korvatipaton tammikuu

Aamulla klo 8.00, tasan, soitto terveyskeskukseen yön jäljiltä vielä peiton alta, kahvit tosin jo juotu hetikohta kuuden perästä:
 
- Korvaan koskee.
- Klo 8.20 ois aika Altille - pääsetkö?
- Potkurilla ehin just ja just, tulen.
 
Uusi lasku päässä: ei ehi. Kamppeet niskaan ja volskiin, sehän on nyt tallissa käymässä.
Ei aavistustakaan mihin avain käynnistettäessä - entä valot?
 
Rumahti käyntiin -90 luvun volski, edelleenkään ei tietoa että mikä malli, rekkarissa TIP.
 
- Korvatippoja tulin hakemaan.
- Onko ollu lunssaa?
- On ollu.
- Tipat ei nyt auta. Alipainetta korvassa. Lähtee nenäsuihkeella ja kortitsoonitableteilla.
- Antibiootteja?
- Ei ne niitä, vaan mometasonifur ...
- Suapiko hiihtee?
- Kaiken mokomin.

Että kyllä attendo auttaa ja toimii!  Vaan toimiiko viijen saati kymmenen vuojen päästä - eiköhän tuollon köyhät jää Ämeriäkkylässsäkin kikykyykkyyn niin kun nyt Ameriikassa!
 


 
Päivän uutinen:
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. EJ9. tammikuuta 2018 klo 11.18

    Mikähän auttas hiihtoriippuvuuteen, tässä on alakanut ilmetä semmosta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)