Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Äitienpäiväaamupöytäkeskustelun aikana

putkahtaapi yöllinen uni mieleen

Lakkakakun kermaa suupielessä. Kahvia toinen kupillinen. Järviradiosta äitienpäivämusaa. - Meillä on tuon Leifin vinyyli, virkkaa nainen joka on pöydän takana ja kaiken takana, olennaisen. Siitäkös vinyylistä ja kaiken takanasta hyppää ajatus Mattiin ja Teppoon. 
- Näin muuten yöllä unta veljeksistä, innostun. - No mikä niissä nyt niin kiihottaa? vitsailee vastapäinen. - Veto oli pojilta poissa. Istuvat vierekkäin konsertissa, katsomossa. Takana istuva tuntematon mies pyysi minua, että sano jotta tuo toinen kalju mies siirtyisi kymmenenkin senttiä ikkunaan päin niin näkisin paremmin estradille. Minä? vaikka ite istuu käsivarren ulottuvilla, senkun koputtaisi olkapäähän. Miksei se itse? 
Mikäs, tein työtä käskettyä.

Herrajumala!

Ite Mattihan siinä. Naamasta huomaan. Ilmankos ei äijä tohtinut. En minäkään. Peräännyin. Istukoon. Sen verran vilkaisin viereen, että joku vanha mies istu Matin vieressä.

- Etkä uskaltanu häiritä.
- En.

Sitten jossain vaiheessa oltiin kävelemässä ulkona lumisateessa kohti konserttitaloa ja se samanen Matin vieressä istunu hiton vanha mies ilmestyy rinnalle paljain päin. Hiushaivenia vain kaljun reunoilla.
- Mukava kulkea kun kukaan ei tunne, ukkeli iloitsee ja päästelee loilottaen perään tunnarin: - Kaiken takana on nainen...

Perhana!

Ite Teppo. Koronavapaan aikana rupsahtaneena.


-  Meillä on myös yks Matti ja Teppo, vinyyli ulkovintillä kostumassa. Siihenkö loppu uni?

Jatkui se vielä niin että se tuntematon mies joka oli pyytäny minua välittämään sen kymmenen sentin katsomossa siirtymisen. Olikin nyt täällä uudessa paikassa pääpianisti, ihan kuulu maanhuippuja, Mustonen se ei ollut, joku muu taituri joka laulatteli pianoaan niin että sääliksi kävi. Piano. 

- Miepäs kipasen sen levyn vintiltä, niin pannaan pyörimään.

- Kipasepa. Nostetaan sitten lippu hulumuumaan. Vaan ite ei hulumuta eikä tanssita. Tai mikä ettei jos siinä on se klik>>> Miinä raakastan suua kipale. 😍


Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. En ole ikinä nähnyt Suomen lippua noin uljaassa asennossa.
    Hyviä äitienpäiväkeskusteluja edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm

      aamunen kuva. Katiskalla käyvessä tuuli vähemmän, onneksi. Siellä keskusteltiin pyrstöttömistä norppaturvallisista katiskoista ja kalansaaliista.
      Syksyllä tässä - https://hikkaj.blogspot.com/2020/09/ma-verkot-vetehen-nain-lask-norppa.html - eppäilin jotta antaakohan tuo Hietalahen ojentama katiska saalista. Hupasempi saaliltaan on kuin toinen, pyrstöllinen.

      Puhuttiin myös siitäkkii kun Rosa Meriläinen putos BB:talosta ja arvailtiin, jotta kukahan tänä iltana.

      Poista