”Talvella hiihdin yli lumisten vuorten pisimmillään noin 40 kilometriä suuntaansa. Paikallisilla riitti ihmeteltävää, kun kiisin alas rinteitä ’puujaloilla’. Välillä taas kuljin matkoja aasilla.”
Juutun juttuun tuosta naislääkäristä, kun mieslääkäri Voksista ei ole kuulunut kuraustakaan: Leena Kaartinen, 78, kertoo Afganistan- ja Etiopia-vuosistaan syrjäisillä vuoristoseuduilla, missä lääkäriin saatettiin aivokalvopotilas kantaa vuorten yli kodista reväistyn oven päällä tai kun luodit ja raketti-iskut liippasivat läheltä. Turvallisuus ollut uhan alla.
"Kyllä minäkin olen kiroillut ja itkenyt ja ollut uupunut, mutta onneksi ne ovat olleet vain hetkiä. On vain mentävä eteenpäin."
Kymmenkunta kirjaa näkyy Leena Kaartinen julkaisseen; sen verran kiinnostava tausta kirjoittajalla, että onkisiko käsiinsä jostain esim. tuon Lääkärinä Afganistanissa - Mutaklinikan arkea ja juhlaa.
Tähänkös juutuin! Ei tämä ainoa luettava juttu ole, oma mielenkiintonsa tuolla Salla Mäkelän Kuittisulkeiset kunniaan olisi ja on, kuten monella muullakin.
Vaan eipä nielaista liikaa kerralla. Sitten toisen kerran lisää. Päätteksi kahellaan korreita kuvii mummon Me Naiset -lehden selailun malliin.
- Ne kun on niin värikkäitä heijjän hutaleesa.
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti