Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaseutu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaseutu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2025

Tuulentuoma

 - tuulella käyvä?

Luvassa 800 hehtaaria metsää, 7 kilometriä rantaviivaa, lisäksi puolensataa hehtaaria maatalousmaata ja päälle vielä sijoitusrahoja.
Perintönä.

Otatko?  Vai vastaatko kuin Puuilossa?

Minna Mikkanen
Studio Eveliisa
Tuommoista olisi tarjolla Minna Mikkasen uusimmassa, Sydänmaa-sarjan osassa 2: Tuulentuomat. WSOY 2024. 
Kiinnostavaa! 
Tuo kaikki olisi lankeava yllätysperintönä Aleksille, jonka vaimo on jättänyt oman onnensa nojaan kahden pojan arkiseksi yksinhoitaja-/huoltajaisäksi. Myyntimies Aleksi on joutunut muuttamaan kaupungista maalle halvempien elinkustannusten perässä.

Aikansa kiduttuaan naisasioiden parissa, taitaa Aleksilla tärpätä - ja sitten vielä tyrkyllä tuo kummallinen perintö. Eikös jo entinen vaimokin ole pyrkimässä osille!

Kyllä noista tarpeista onnellinen, positiivisen puolelle kääntyvä romaani kehkeytyy. Painavaa sisältöäkin sisältävä viihdyttävä kirja maaseudun kirkonkyläelämästä, missä ei karteta ottamasta kantaa energia-asioista eli kuntaan työntyvistä tuulimyllyistä, tuulivoimasta esteettisen ja eettisen elämän puolesta / vastaan.

Tuulentuomissa Minna Mikkanen jatkaa maaseutuelämän modernisoimista, jonka aloitti Sydänmaalaiset-romaanissaan. Ei kaikki enää ole maaseudullakaan takapajuista, eivät varsinkaan ajatukset.


Kirjavinkeissä

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sorateiden kunto


Piti vielä tuommoinen kiekaus ajaltaa ikään kuin pitkän matkan kaupan päälle. Ennen käpertymistä talvikieppiin.
Syysajelu Suomen sorateillä kaunista kuolevaa luontoa ihailemassa - rauhoittumassa.

Nämä nähtiin:
 a) yks nyletty hirvi ketarat pystyssä;
 b) Sarvikummussa kyläkauppa (auki myös lauantaina);
 c) nunna sauvakävelyllä tienristeyksessä postilaatikolla (kadonnutta nunnaa ei näkynyt; luostarin hautuumaalla ressun alla kaivettu valmiiksi kuoppa?);
 d) munkkikaapuinen mies ruohonleikkurilla kurvailemassa Lintulan takapihalla, lehtiä keräilemässä.
Rauhoitti kyllä matka mielen - ihmisten vähyys ja kuulakka ilma.
Vaan oli noiden syrjäisten sorateiden kunto yllätys: ei ole lana liikkunut, ei karhu käynyt kesän aikana monttuja tasailemassa. Venäjän teiden kuopat mietoja näihin meidän teihin.
Näiden Venäjän teiden kuopat mietoja...
*** myös