Hevostellaas vähäsen

Kesäisin noihen kirjojen kanssa toinna touhuta, vaikka esim. blogikollega Minna Vuo-Cholle käy toisin.
Kesällä rilluteltakoon!
Talvella sitten taas takassa puita pinoittain poltetaan ja pinoittain  kirjoja uunin lämmössä luetaan.

Joten ei muuta kuin:
                                                              YKSI

                           KAKSI  ja

AJA!

"Johtavanrinnalletoistarataakipuaa oritar Tuiskun Muisku jotaseuraa vaanien ilmankenkiäjuoksevanelivuotias tamma Ramppi Kuume. Kilometriaikakaksikahehdeksankuusi.Tytön Tuiske on hylätty liiasta laukasta. Viimeinenkaarre aukeaaja takaasyöksyyTuttelinTipu täytenäyllätyksenä mustana hevosenaohjaksissa ..."

Hyvönen hehkutta yhtä liukkaasti edeten ihan kuin ennen - ulkopuoliselle täyttä hepreaa lasketellen; vai olisiko tää nyt sitä pyhäistä munkkilatinaa.

Kolmeen neljään vuoteen ei ole raveissa tullut ravattuakaan.
Jo on aika verestellä.

Kopinaa ja huminaa juoksuradalla; katsomossa kohinaa, kynien, listojen rapinaa; huokailuja, syviä huokauksia; makkaran tuoksua; "aikaa seuraavaan lähtöön kaksi minuut-tia"; "kaksari 7-11 2 eurolla!"...

Tunnelma on kavioin kosketeltava.
Jaakko Teppoa ei näy, ainahan se täällä oli-istui. Tai olisiko juomapuolella vippinä.
Sataa tihuuttelee.

Vaan ei se haittaa kun sisäkatsomossa istuu ja pureskelee grillimakkaraa ja syö makkaraperunaa kaikilla mausteilla ja juo kahveeta mukista munkkirinkilän kera ja
hakee taululta isoa kerrointa jotta varmasti voitto sivu suun vilahtaisi.

Ja vilahtaahan se! 

Suuhunkaan mahottomia mahu. Taskuun toki mahtuisi jos.

Vaan kyllä tämä meno yhen rommaanin voittaa!