Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Almanakka - marraskuu




'...marraskesi-orvaskesi-verinahka.'
Loru melkein kuin hippaleikissä ekahippaa haettaessa. Paha paikka.
( Orvaskeden ylin kerros, marraskesi eli sarveiskerros (stratum corneum) - Sarveistumisen aikana solu käy läpi ohjelmoidun solukuoleman, apoptoosin, joten marraskeden solukko on kuollutta.) WP 

Niinpä.
Eipä muuta voi virkkaa kun akkunasta katseen ulkoistaa: sataa tihuuttaa ja hämäränrenki hiipsii päivät pitkät ulkosalla uhrejansa nitistämässä.

Vaan onko pakko katsoa: vetää vällyjä niskaan ja ottaa esille ihanaisen naisen, Eevan - tarkkailee mitä Kilpi on marraskuistaan löytänyt!

2.11.2002 Pyhäinpäivä, puolilta päivin

Elämä on velvollisuus, joka on suoritettava, jotta saa kuolla.  Eeva 74 v

10.11.2001 Lauantai, klo 10.05.

Kirjat ovat parasta mitä olen aikaansaanut - lapseni on luonto synnyttänyt.  73 v

29.11.1999 Klo 16.45

Kaikki me olemme sisaria ja veljiä.
Poikanikin: te olette minun veljiäni,
minä teidän sisarenne elämässä.  71 v

29.11. 1993

Riemu täyttää mieleni:
minä en ole onnistunut pilaamaan lapsiani!
He ovat onnistuneet välttämään kasvatukseni.
Kiitoksia, poikani,
te vapautatte minut syyllisyydestä,
erinomaiset miehet.
Minä: onnellinen äiti.
Elämän tarkoitus on päästä kotiin.  65 v

Näillä pärjäillään hyvinkin joulukuulle.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

6 kommenttia:

  1. Anonyymi1. marraskuuta 2015 klo 15.35

    On marraskuussa puolensa: laittaa slaavilainen tanssi no 10 soimaan, istahtaa villasukat jalassa lämpimän puu-uunin kylkeen, maistaa syksyn mustaherukkamehua, kuunnella hämäränhyssyä, katella mehänreunassa aaltoilevia kuusten latvoja ja vaipua surumielisiin aatoksiin... EJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj1. marraskuuta 2015 klo 17.27

      EJ
      totta veli puhuu ja pukahtelee.
      Varsinkin tuo lopun vastakohtakiehtovuus - siitäkös voimaannuttavuus, nyk. termi, suorastaan sikiää.

      Poista
    2. Anonyymi1. marraskuuta 2015 klo 20.39

      Tiedä tuosta sikiämisestä, mutta marraskuussa on kuin äidin kohdussa eläisi. EJ

      Poista
    3. hikkaj2. marraskuuta 2015 klo 7.26

      EJ
      ja/taikka Huovis-Veikkoa lukisi.

      Poista
  2. Anonyymi2. marraskuuta 2015 klo 8.22

    Ei taijja nykykirjallisuuvessa olla tungosta Haanpään-Huovisen -linjalla? Kunhan eivät yrittäs kirjallisuuspiirit unohtaa Huovista yhtä tehokkaasti kuin Haanpäätä aikoinaan. Mitä sannoo asiantuntija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj2. marraskuuta 2015 klo 18.15

      EJ
      no eipä oo näitä rauhallisia syrjäläisiä nykysissä kovinkaan monta: yhtään ei yhenäkin tule mieleen, semmosta melskoomista.

      Vaan annan lukuvihjeen melskapuolelta,
      ja kehotan jopa tilaamaan:
      http://www.city.fi/blogit/hikkaj/elamantarinoita/125705

      ja samasta täällä rauhan tyyssijassa:
      http://hikkaj.blogspot.fi/2014/03/lomalle-pyristelen-bosta-sun-muusta.html

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)