Ikkunalliset kirjeet

"Ja iltapäivät ovat pahimpia hetkiä ja tiedän kyllä miksi: sisäinen kelloni seuraa postinkantajan rytmiä, paniikki on huipussaan, kun vihollinen raottaa postiluukkua."

Ikkunalliset kuoret, ne jotka joutuvat avaamattomina paperikierrätykseen, tukehduttavat, salpaavat hengityksen, tekevät voimattomaksi. Pelkkiä laskuja niissä on sekä muita yhteiskunnan yhteydenottoja, kuten Kelan ja työvoimatoimiston verbaalisia uhkauksia.
Millä niistä selviät kun päätoimittaja antoi potkut. Ja mies löysi toisen.

Siihen kakun koristeeksi entinen anoppi lähettää tekstiviestin:
 

'Lämpimät onnittelut pikkuisesta

 masuasukista!'

Tupsahtipa vikaminiälle.
Sai riittää: Nainen kokoaa kamppeensa ja ajaa mökille. Päättää jäädä sinne, sinne minne ei ikkunalliset kirjekuoret tunkeudu.

Päiväkirjaa mielenkiinnolla luen, tuon naisen.
Päiväkirjalla on sopiva nimi: Pula-ajalla. Nordbooks 2015. Tekstissä on uhmakkuutta ja tragihauskuutta olosuhteisiin nähden, epävarmuus huomioiden, aivan nokko.

Katariina Vuori revittelee naista irti yhteiskunnasta: jo nyt on helkkari! jos ei nykyaikana pärjää pula-ajan keinoin ja neuvoin, joita kirjat pullollaan ja netti - läppäri sentään pitää olla käytössä nykypula-ajalla mökillä, katiskan ja veneen lisäksi! Ja tietysti nippu cd-levyjä: Laura Närhi etunenässä.

Kesäkuun ekana muistiinpanot - ja ruohonsyönti - alkavat.
13.6. merkintä on minulla vasta menossa. Elokuun loppupuolelle näyttää päiviä piisaavan.
Aika ähäkkä nainen.
Jännä nähä kuin naisen käy.

JATKIS
myös