Paavo Väyrynen taas lukenut kaiken.
Ja Tuomioja kirjoittanut enemmän kirjoja kuin Ilkka Kanerva lukenut.
Jotenkin noin ne pahat kielet kalkattelevat.
Putkahteli noita tuttuja nimiä sivusta pötköön, vaikka kaikkeni tein niitä pois sysiessäni, kertaillessani Barnettin Ihmisen mieltä, tosi tarinaa autistisesta poikanerosta, jolla työmuisti on jalkapallokentän kokoinen kun meillä tavallisilla häthätää rytistyneen A4-paperiarkin.
Äiti-Kristine jännittyneenä odottaa, tarttuuko poika nuorten aikuisten romaaniin A Twinkle in Time, jota kirjallisuuden opiskelija yliopistolla suosittelee Jakelle, 12-vuotiaalle lapsinerolle.
Älyköille kaiken luetun on oltava totta, vieläpä todistettavasti totta, ainakin autistiälyköille; Jaken on muiden autististien tapaan vaikea lukea kaunokirjallisuutta:
"Jake sanoo, että keksityn tarinan lukeminen on kuin yrittäisi muuntaa Word-tiedoston Excel-asiakirjaksi."
En kai sitten ole autistinen saati älykäs, koska realististen kirjojen lukeminen tuottaa minulle vähemmän mielihyvää kuin kaunokirjojen; eli enemmän saan irti Volter Kilvestä kuin Matti Ahteesta, toki antipalasia ahteenlaisistakin lohkeaa.
Esteettinen elämys edellä keulien tässä porhalletaan - tiedosta viis!
Oman blogipottuni sivulistassa on linkki on vähän kaikenlaisia asioita käsittelevään Futility Closet-sivustoon.
VastaaPoistaMuutama päivä sitten sieltä löytyi mietelmä kirjallisuudesta:
"“People think that because a novel’s invented, it isn’t true. Exactly the reverse is the case. Biography and memoirs can never be wholly true, since they cannot include every conceivable circumstance of what happened. The novel can do that.” — Anthony Powell"
"Ihmiset ajattelevat, että koska romaani on keksittyä, se ei voi olla totta. Asia on täysin toisin. Elämäkerrat ja muistelmat eivät voi koskaan olla täysin totta, sillä ne eivät voi sisältää kaikkia asiaan liittyviä olosuhteita tapahtumista. Romaani voi sen tehdä.
Anthony Powell (1905-2000) oli englantilainen kirjailija.
kavi
PoistaAP puhuu asiaa.
Todempana minäkin pidän romaania kuin dokumentteja, sillä kaunokirjallisuus kumpuaa ja pulputtelee ihmisen mielestä - ja sekös jos mikä on totta.
Itelleen viitsi tai voi valehdella, kaunistella omia ajatuksiaan!
No eivätkös sitten omaelämäkerrat olekin tosi romaaneja. Eli voisivat ehkä olla totta, mutta kumminkin keksittyjä.
VastaaPoistaKR
Poistaovela näkökulma, melekein savolainen Sinulla.
Menkööt omaelämäkerrat läpi romaaniseulan, tosiaan, mutta elämäkerrat ovat sitten toinen juttu. Mitä proosalyriikkaa lienevät!