Ikäni muistan Simo Hämäläisen pilkan jatkiksille Huhmarissa: ei kuulemma tule Kätkäläiselle jatkoa. Ainoräsäsmäisesti: Soita minulle, Kätkäläinen; Ja Kätkäläinen soittaa jne.
Vai ei tullut - Heh!
Ja vielä filmit päälle.
Tuli vain mieleen taas kun kääntelen Joel Lehtosen Korpi ja puutarha -juttukokoelmaa (1923), jossa kirjailija palailee tuttuihin maisemiin, esim. Krokelbyhyn, Oulunkylään, missä Rakastunut rampa, Sakris Kukkelman, eleli, ja missä myös Henkien taistelua käytiin.
Ennen kaikkea Lehtonen palaa Putkinotkoon ja selvittelee miten näille onnettomille köyhille kävi - sitten ja sitten. Kolmen putkinotkolaisen tarina jatkuu:
- Juutas kuolee keuhkosairauteen piileskelymatkalla, rikastuttuaan viinanpoltolla.
- Rosina menettää viinalla saadun varallisuuden valtiolle: - Aloita kaikki alusta, jälleen! "Minkäpäs sallimalle voi?" huokaa Rosina Kypenäinen ... alistuen kuin koira, jota sen isäntä armottomasti pieksää.
- Ananias on linnankävijä, joka on lopulta matkaava ruis- ja vehnämaiden Venäjälle, kapina ja sota mielessä.
Moni muukin kirjailija on pyörtänyt sanojaan ja aikansa emmittyään kerran viel' -hengessä tarkkonut lypsyään. Kalle Päätalo 25-osaisen Iijoki-sarjan jälkeen kirjoitti kerta vielä -kiellon päälle yhden: Pölhökanto Iijoen törmässä, missä selvittää miten itselle sekä kylänmiehille ja -naisille kävi.
Tarpeeseen tulikin!
Ainakin mitä vuonna 2004 (29.11.) ekasivun laitaan olen kirjoituspuukstaavein tokertanut: Onneksi vielä tämä kaikki jatkuu ... vaan mitäs sitten kun ei enää Kallee?
Miten lienee Heikki Turusen Simpauttajan Oton sittempien elämän selvitysten laita viimevuotisessa romaanissa Karjalan kuningas?
Lukematta on vielä tämä tosipohjainen tarina Liperin puolen miehestä.
+2C hiihdot 618 km/€
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti