Kymmenes BB-kausi on alkanut. Avausjakso päättynyt.
Sinne sulloutuivat taas, pian humaltuvat ja sitten alkavat kyhnyttää toinen toisiansa: kirppuja kaivaa toistensa turkeista Korkeasaaren apinoina. Hyväillä siis. Ärähtelevätkin toisilleen, tietty.
Miksi muka BB:n katsominen olisi älytöntä! Ja Korkesaaren ei?
Tuommoistahan se elämä ennemmin kuin sotaa.
Älyttömämpää olisi jatkaa iltaa ja kääntää telkku kolmosella Kympin Uutisille ja lähteä maihin kaukaisiin: Amerikkaan, Afrikkaan tai Euraasiaan.
Miksi muka tieto Venäjän siekailemattomasta rekkaralliseikkailusta Ukrainan rajalla olisi älyllisempää ja jalostavampaa katsottavaa?
Tahi tieto Syyrian syanidista ja Afrikan ebolasta.
Mikä autuus siitä Vanhalle Miehelle irtoaisi?
Hyvää yötä, narri vain...
Vanha Mies puristaa kaukosäädintä, himmentää kuvaruudun ja kumartuu TV:n juureen painamaan valmiustilanappulasta valmiustilan pois päältä. Loppupainallus ikään kuin ristinmerkkinä, vigilian päätökseksi - ehtoopalvelus on päättynyt.
Pienennä omaa kehääsi, kata sillä pöytäsi, syö se minkä jaksat.
On maatemenon aika.
Hamuaa Putkinotkon käsiin.
Ja kas kas!
Siellähän asustelee seinättömän talon tuntumilla tuo samainen BB-kansa.
Käkriäisiä ovat: Juutas, Rosina, Malakias, Ananias, Saara, Leja, Topi, Sanelma, Jopi, Repekka, Ester ja Luukas.
Näin tekee
BB-väen jälkeen elää kesäistä päivää näiden juutasten kanssa ja väsähdettyään laskee väen pöydälle, ottaa vielä hetkeksi havannalaisensa siihen silmäiltäviksi, nikottelee hetken riepukulttuuria, ennen kuin vääntää oman valmiustilansa pois päältä lepoasentoon. On aika unikuvien.
Elämäkö ei muka omissa käsissä, jopa hallittavissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti