Päivä pyhitetään raumlaissil saavutukssil

Luppopäivä soutamisesta Raumalla - vaikka pyöräillen 

Melkoisen souturupeaman jälkeen näin alkukahinoissa on parempi levähtää, jottei hapoille heti alkumatkasta jouduta - viistovastainen navakka luodetuuli ja sade taltuttaisivat nuoremmatkin miehet.

Vihellellen Harbour Lightsiä ja taratellen Elviksestä on päästy Poroholmaan, telttaan ja laavulle.
Kehutaan Kalervo Palsan sarjakuva Eläkeläinen muistelee maasta taivaaseen ja päästään sivilisaation pimeimpään ytimeen Palsan kuvin.
Pysytään kuvissa ja taiteen määrittelyssä; Vincent van Goghilta lainataan lause 'mikä olisi todella taiteellisempaa kuin ihmisen rakastaminen'. Ja toinenkin, jotta ymmärrettäisiin kauneus:

"Maalaislikka pölyisessä, paikatussa sinisessä hameessaan ja nutussaan, joka on saanut hinoimmat värisävynsä säästä, tuulesta ja auringosta, on minun silmissäni kauniimpi kuin joku hieno rouva." 

Ilmankos elinaikanaan Vinsetti sai myytyä vain yhden tauluistaan! Niillä kenellä töhnää olisi ollut karttoivat heistä piirtelevää puolihullua miestä.

Köpille näyttämö, teatteri on tärkeä paikka, senhän Hurmeesta tiedämme. Tove Jansonin Vaarallinen juhannus, jossa Muumilaakson väki joutuu tsunamin kynsistä pelastautumaan uivaan oopperaan, teatterilaivaan, on teatteritaiteesta neitseellisenä pysyneille muumeille elämys.
Tai no ei aluksi: Teatteri on tietämättömälle tunkeilijalle kauhistuttava, pohjattoman pelottava paikka.

Mutta olkoon teatteri, ja kun on päivä aikaa, on parasta paneutua kaupungin kuuluun jaarittelijaan, kirjastosta Köpi, kävellen, hakee piirilääkäri Hjalmar Nordlingin Raumlaisset jaaritukset. Kokoelmasta löytyy "Rojohoppe" viimene reis. Ja se on siinä - mestarinovelli merenkäynnistä ja juoppoudesta vailla vertaa. On löytynyt Volter Kilven esikuva, joka rohkaisi Volterin kielipeliin mukaan.

On minulle soutupoikain nimimiehistä Henry David Thoreau myös samalla tavalla kaukaa tuttu kuin Nortamokin. 1800-luvun luonnonystävä ja ylistäjä, jonka idis selvinnee tästä: 'Virastoihminen, sisäihminen, haisee pölyltä ja paskalta - luonnossa liikkujanhiessä, ihossa ja vaatteissa on puiden ja ruohon tuoksu.'

On on tämä soutukaksikko! Köpi & Antsa - ajatusten nylkijät.
Perillä, syvällä kyntämässä, kulttuurin meressä kaulaansa myöten, kun suurin osa meistä liplattelee vesiskoottereilla pintaa liitämässä, kuten minä. Toisilla vaan on analyysikykyä - riesana? - enemmän kuin toisilla, meillä taviksilla.

Noiden viisauksien jälkeen en oikein ilkeäisi toistaa sitä lukkokömmähdystä auton ovien kanssa, mikä meille Raumalla keilareissulla kerran sattui, vaikka ikuisesti, hätä ensin ja sitten hyvä mieli, ja jäi kyllä jälkikäteen huvittamaan mieltä jättäen jälkeensä suuremman vaikutuksen kuin Hjalmar Nortamo tai kukaan muu raumalainen; no se jäi Kauppalehteen se kertomus ja olkoon siellä jossain poispyyhkäistynä.
Jäipä sieltä jäljelle kummallinen kuva kun aamuhetkinä kävimme kanaalin laitaa: mutakylvyn saaneita pyöriä, varmaan kymmeniä, oli nostettuina pitkin kanavan laitaa.

Merkillis ihmis noi raumlaisset! - jos soutajatkin.
= ks. kuvat

Jompikumpi lienee Vanhiksen Villari?

 

 

prologi

1 – 2 – 3 – 4 – 5 – 6 – 7 – 8 – 9 – 10 – 11- 12 – 13 – (13b) - 14 – 15 – 16 – 17 – 18 – 19 - 20