Ihan kesä

(Leikkimieli mulle suotakoon! Näin aluks' kesän, kesäkuun..)

Otsikostako a puuttuu? Tarkoituksella.
Varaa vielä luonnolla täydentyä.

Aurinko on noussut takaisin taas. Ja linnut linnut! Ne livertelevät avoimen verannon oven takana sateisen viikon jäljiltä nuutuneesti kukkivissa omenapuissa. Ulkoilma on vienyt huoneesta talven tunkan. Mikäs on vällyissä maatessa!

Kulmanapurikin tuntuu heränneen; miehellä on kuuluva basso, luotettavantuntuinen radioääni. Paljon parempi kuin noilla nurmella hyppivillä harakoilla, jotka ilmapommituksillaan pitävät Lempin talonsuojassa. Olisipa Lempi semmoinen valkoinen leijona, sellainen eilisen Avaran luonnon. Pitäisi pomppivat harakat ja varikset kurissa. Olisipakin! Ei joutuisi lymyämään.

Miestä - kunhan ei vain olisi se Onni Eläkeläinen, joka on ollut kadoksissa kuin Ridge, ja nyt siis ilmestynyt hukatun talven jälkeen Pariisista takaisin Paratiisiinsa - hymyilyttää, vaikka yksi murheenpoikanenkin hiippailee takaraivolla: tänään ei enää näy maksetuista antenniurheilukanavista kumpikaan, on tyytyminen Yleen ja Eurosportiin. Ja Ylehän on juuri sitä mitä urheilunlähettäminen ei saisi olla: mummoille ja muille valveutuneille kansalaisille on kesken kaiken lähetettävä uutisia maailman tilasta - keskeytettävä, jälkilähetettävä juuri silloin kun jännitys on huipussaan. Kankea byrokraattinen valtion laitos se aina vaan on, vaikka alkoissa ja muissa trafeissa palvelu jo pelaa.

On on, on se Onni ihan itse.
Kirjamiehiä.
Sen todisti eilisiltana sekin, kun mies lukuhätäänsä selasi tallennuksiaan ja lopulta löysi etsimänsä: viimeiset puoli tuntia pitkästä Dostojevski-sarjasta, sen missä FD  mustasukkaisuuden puuskassa väkisin repäisee Annansa kaulalta, veriuurteen jättäen, medaljongin, jonka kotelossa piti oleman ja oli kuva Annan rakkaimmasta; Karamazovien-tekemistuska on käsin kosketeltavissa.

 Onni muistaa nuo huoneet, tuon kirjoituspöydän, paikan päällä kulmahuoneistossa käyneenä. Sekin tuttuus siinä katsellessa. Ja juuri tuosta lasten kanssa leikkimisestä puhui opaskin: Kuvitelkaa, kuulu arvovaltainen kirjailija antautui täysillä leikkiin mukaan, tanssin pyörteisiin, hetkeksi kaikki huoletmurheet unohtaneena.

 

No ei Onni (kuva oikealla) meinaa kesäänsä kulttuurin parissa tuhertaa TV:tä katsellessaan.
Ei ei, sillä virittelyssä on jo kahden viikon päästä alkavat MM-fuutpollit Brasiliassa: sitä iloa kestää sitten kokonaisen kuukauden.
Yksi toive Onnilla Ylelle on: Tapio Suomista älkää päästäkö ääneen. **

Onni Eläkeläinen on palannut Pariisista Paratiisiinsa - on kuin onkin!

** ja pah: Tapio Suominen palaa työelämään: "Nyt voin hyvin" IL 4.6.2014