Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 14. tammikuuta 2014

Sartre ja satanen nyt ohitettu

Joka päivä yhä kehitystä ja eteenpäin menoa:
  •  Kansojen kirjallisuuden viimeistä osaa edetty ranskalaisen kirjallisuuden parissa sivulle 33, sata x moinen sivumäärä niin koko urakka on pulkassa eli puolenkymmentätuhatta sivua kirjallisuuden historiaa hallinnassa! Eikä aikaakaan kulunut kuin reilut kolmekymmentä vuotta. Vaan eipä iloita vielä keskeneräisestä saavutuksesta. 
  • 110 km talven hiihtoja takana. Enää 890 km edessä!
Ja kuten kuvitella saattaa, kaikki ei luista kuten pitäisi, vastoinkäymisiä ilmenee, vaan eipä ne tässä iässä paniikkia enää kummemmin aiheuta, saati primitiivireaktioita Lehtosen Putkinotkon Juutaksen kaltaisia. Muistattehan kun Juutas puoli-ilmaista viljasäkkiä kotiinsa kantoi, miten repesi säkki ja miehen mieli!

Ei luennassa vastoinkäymisiä, ei toki: eksistentialisti Sartre (1905-1980) Inhoineen ja Altonan vankeineen ohittuu kevyesti; tuossa vankinäytelmässä näkyy olevan jo nykyajan näkymättömien markkinavoimien esilletuloa ja sen kritiikkiä - ei tahdo kääntyä poika pohattaisänsä jalanjäljille, mutta taloudellisen elämän orjaksi kuitenkin väkisin silti jää, yksilö vängällä redusoituu erilaisten persoonattomien järjestelmien pelinappulaksi.

Hiihtämisessä sen sijaan kohtaan takaiskun: kirpputorilta kolmella eurolla viime talvena hankittu suksipari hankautuu hiekkatiellä ja suksenpohja imaisee sillan kohdalla, missä joutuu sulan maan takia koukkaamaan jään kautta, vettä sisuksiinsa niin että pohja pullistuu patjaksi takaosassa ja pohjaviilu, muoviako vai lasikuitua lienee, repeytyy osin irti. Hiihdä siinä sitten!
Kun käännöspaikkaankin on vielä pari kilsaa.

Hiihdänpä kumminkin hyvässä seurassa. Ihan unskillanikin. Perillä käymme kääntymässä.

Reilun tunnin raastamisen ja karstaamisen jälkeen ollaan kotosalla ja sujahdetaan saunanlöylyihin, häpeämättä vaikka työperäiset ihmiset vasta ruokatunneiltaan palailevat!

Jee! Elämää tämä on. Jo vain!


6 kommenttia:

  1. Kun Heimo Vesalta (Fingerpori), kysyttiin, onko tämä lukenut Sartrea, vastaus oli: "Sivullisen, enempää en jaksanut".

    VastaaPoista
  2. kavi

    vaan ite Sivullisen Camus'a kyllä jaksaa, vaikkeivät Sartre ja Camus namukamuja enää loppuaikoina olleetkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, Camusistahan sitä Heimolta kysyttiinkin :)

      Poista
  3. kavi

    huomasin lispauksesi; hienovaraisesti, vinoilematta siis, ohjailin raiteilleen.
    Camus oli peruskauraa lukiossa, lehtori ohjaili hyvien kirjojen pariin taidolla. Semmoisenkin luetutti Vieno-lehtorimme kuin del Castillon Kitaran; itepä sitten jo löysinkin Tanquen.

    VastaaPoista
  4. Vaan minä olen tässä Haanpäätä lueskellut. Edellinen kerta näin suuressa määrin oli v. 1981, jolloin olin kaksikymppinen ja maailma oli eri näköinen.
    Jossain määrin on maailma kehittynyt noista Noitaympyrän ja Isäntien ja isäntien varjon päivistä. Köyhillä saattaa olla asiat paremmin, jossain mielessä. Mutta paljon on yhtäläisyyksiäkin.

    VastaaPoista
  5. äej
    ihmeen hyvin Pentti aikanaan yhteiskunnan lait näki ja niistä kertoi ja ihmeen tärkeänä päättäjät Penttiä ja kirjallisuutta pitivät kun boikotoivat kaikessa missä mahdollista.
    Jännä näitä 'pentuna' jo lueskeltuja kirjoja on uudelleen lukea, kuten sanoit on maailma erinäköinen - puhumattakaan itestään. Siinä Linnan Väinön Pohjantähdetkin aivan erilaisilta nyt näyttävät, hyviltä kyllä edelleen.

    VastaaPoista