Sartre ja satanen nyt ohitettu

Joka päivä yhä kehitystä ja eteenpäin menoa:

•  Kansojen kirjallisuuden viimeistä osaa edetty ranskalaisen kirjallisuuden parissa sivulle 33, sata x moinen sivumäärä niin koko urakka on pulkassa eli puolenkymmentätuhatta sivua kirjallisuuden historiaa hallinnassa! Eikä aikaakaan kulunut kuin reilut kolmekymmentä vuotta. Vaan eipä iloita vielä keskeneräisestä saavutuksesta. 
• 110 km talven hiihtoja takana. Enää 890 km edessä!

Ja kuten kuvitella saattaa, kaikki ei luista kuten pitäisi, vastoinkäymisiä ilmenee, vaan eipä ne tässä iässä paniikkia enää kummemmin aiheuta, saati primitiivireaktioita Lehtosen Putkinotkon Juutaksen kaltaisia. Muistattehan kun Juutas puoli-ilmaista viljasäkkiä kotiinsa kantoi, miten repesi säkki ja miehen mieli!

Ei luennassa vastoinkäymisiä, ei toki: eksistentialisti Sartre (1905-1980) Inhoineen ja Altonan vankeineen ohittuu kevyesti; tuossa vankinäytelmässä näkyy olevan jo nykyajan näkymättömien markkinavoimien esilletuloa ja sen kritiikkiä - ei tahdo kääntyä poika pohattaisänsä jalanjäljille, mutta taloudellisen elämän orjaksi kuitenkin väkisin silti jää, yksilö vängällä redusoituu erilaisten persoonattomien järjestelmien pelinappulaksi.

Hiihtämisessä sen sijaan kohtaan takaiskun: kirpputorilta kolmella eurolla viime talvena hankittu suksipari hankautuu hiekkatiellä ja suksenpohja imaisee sillan kohdalla, missä joutuu sulan maan takia koukkaamaan jään kautta, vettä sisuksiinsa niin että pohja pullistuu patjaksi takaosassa ja pohjaviilu, muoviako vai lasikuitua lienee, repeytyy osin irti. Hiihdä siinä sitten!
Kun käännöspaikkaankin on vielä pari kilsaa.

Hiihdänpä kumminkin hyvässä seurassa. Ihan unskillanikin. Perillä käymme kääntymässä.

Reilun tunnin raastamisen ja karstaamisen jälkeen ollaan kotosalla ja sujahdetaan saunanlöylyihin, häpeämättä vaikka työperäiset ihmiset vasta ruokatunneiltaan palailevat!

Jee! Elämää tämä on. Jo vain!