Nobel-lauma kasvaa

vain viidellä tällä kertaa

Postilakko päättyä pätkähti, vaan ei Finlandia-lukulakko, jota olen jatkanut siitä asti kun valinta jätettiin yhdelle viisaalle.
Tällä kertaa tuo valtakunnan viisas oli Yle-pomo Merja Ylä-Anttila ja valinta oli nykyajan trendit huomioiva: parhaan tittelin vei maahanmuuttaja Kosovosta, 29-vuotias Pajtim Statovci kirjallaan Bolla, joka kertoo kahden miehen rakkaudesta.
Siinä ei Heikki Turusen tai Antti Heikkisen kaltaisilla perssuomalaisjunteilla paljon jakoja...

- Easy! Easy! Ann' ol', jos jatkat ei uneen pääsystä puhettakaan. Mennään listaasi, vai jokos olet unohtanut koko homman? Onko homma hanskassa, nobelistit aitauksessa, nimiltä opitut?
- On, on ja mennään etiäpäin sitten, samalta maaperältähän myös aloitusnobelistimme, Balkanin poikia.

Nobelistit 1961-1965 

Andrić 

Jugoslavia /nyk. Bosnia-Herzegovina

"Bosnian kaupungeissa ja kylissä kerrotaan lukemattomia juttuja. Näissä jutuissa, jotka useimmiten ovat keksittyjä, kätkeytyy uskomattomien tapahtumien ulkonaisen hohteen ja monesti tekaistujen nimien naamion taakse kyseisen seudun tosiasiallinen ja kronikoiden jättämä historia."  -Visiirin norsu 

Steinbeck

Tuntuupa ensimmäisen kerran läpitutulta, silti suosittelen tuntemattomampia pikkutekosia:

 The Red Pony - Punainen Poni ja ennen kaikkea The Pearl - Helmi, 

Seferis

ensimmäinen eurooppalaisen sivistyksen kehdosta Kreikasta perusteluin:

"etevästä lyyrisestä runoudesta, jota inspiroi helleenisten kulttuuriarvojen syvällinen ymmärrys"

1964 (isä kuoli)

Sartre

 kieltäytyi

Šolohov

Hiljaa virtaa tittelit:
Kommunistisen puolueen jäsen 1932.

Stalinin palkinto 1941.

Leninin palkinto 1960.

Nobelin palkinto 1965.

I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

🏂 hiihdot 6 km/ 80 km/€ = 14 h

Sartre ja satanen nyt ohitettu

Joka päivä yhä kehitystä ja eteenpäin menoa:

•  Kansojen kirjallisuuden viimeistä osaa edetty ranskalaisen kirjallisuuden parissa sivulle 33, sata x moinen sivumäärä niin koko urakka on pulkassa eli puolenkymmentätuhatta sivua kirjallisuuden historiaa hallinnassa! Eikä aikaakaan kulunut kuin reilut kolmekymmentä vuotta. Vaan eipä iloita vielä keskeneräisestä saavutuksesta. 
• 110 km talven hiihtoja takana. Enää 890 km edessä!

Ja kuten kuvitella saattaa, kaikki ei luista kuten pitäisi, vastoinkäymisiä ilmenee, vaan eipä ne tässä iässä paniikkia enää kummemmin aiheuta, saati primitiivireaktioita Lehtosen Putkinotkon Juutaksen kaltaisia. Muistattehan kun Juutas puoli-ilmaista viljasäkkiä kotiinsa kantoi, miten repesi säkki ja miehen mieli!

Ei luennassa vastoinkäymisiä, ei toki: eksistentialisti Sartre (1905-1980) Inhoineen ja Altonan vankeineen ohittuu kevyesti; tuossa vankinäytelmässä näkyy olevan jo nykyajan näkymättömien markkinavoimien esilletuloa ja sen kritiikkiä - ei tahdo kääntyä poika pohattaisänsä jalanjäljille, mutta taloudellisen elämän orjaksi kuitenkin väkisin silti jää, yksilö vängällä redusoituu erilaisten persoonattomien järjestelmien pelinappulaksi.

Hiihtämisessä sen sijaan kohtaan takaiskun: kirpputorilta kolmella eurolla viime talvena hankittu suksipari hankautuu hiekkatiellä ja suksenpohja imaisee sillan kohdalla, missä joutuu sulan maan takia koukkaamaan jään kautta, vettä sisuksiinsa niin että pohja pullistuu patjaksi takaosassa ja pohjaviilu, muoviako vai lasikuitua lienee, repeytyy osin irti. Hiihdä siinä sitten!
Kun käännöspaikkaankin on vielä pari kilsaa.

Hiihdänpä kumminkin hyvässä seurassa. Ihan unskillanikin. Perillä käymme kääntymässä.

Reilun tunnin raastamisen ja karstaamisen jälkeen ollaan kotosalla ja sujahdetaan saunanlöylyihin, häpeämättä vaikka työperäiset ihmiset vasta ruokatunneiltaan palailevat!

Jee! Elämää tämä on. Jo vain!