- Kansojen kirjallisuuden viimeistä osaa edetty ranskalaisen kirjallisuuden parissa sivulle 33, sata x moinen sivumäärä niin koko urakka on pulkassa eli puolenkymmentätuhatta sivua kirjallisuuden historiaa hallinnassa! Eikä aikaakaan kulunut kuin reilut kolmekymmentä vuotta. Vaan eipä iloita vielä keskeneräisestä saavutuksesta.
- 110 km talven hiihtoja takana. Enää 890 km edessä!
Ei luennassa vastoinkäymisiä, ei toki: eksistentialisti Sartre (1905-1980) Inhoineen ja Altonan vankeineen ohittuu kevyesti; tuossa vankinäytelmässä näkyy olevan jo nykyajan näkymättömien markkinavoimien esilletuloa ja sen kritiikkiä - ei tahdo kääntyä poika pohattaisänsä jalanjäljille, mutta taloudellisen elämän orjaksi kuitenkin väkisin silti jää, yksilö vängällä redusoituu erilaisten persoonattomien järjestelmien pelinappulaksi.
Hiihtämisessä sen sijaan kohtaan takaiskun: kirpputorilta kolmella eurolla viime talvena hankittu suksipari hankautuu hiekkatiellä ja suksenpohja imaisee sillan kohdalla, missä joutuu sulan maan takia koukkaamaan jään kautta, vettä sisuksiinsa niin että pohja pullistuu patjaksi takaosassa ja pohjaviilu, muoviako vai lasikuitua lienee, repeytyy osin irti. Hiihdä siinä sitten!
Kun käännöspaikkaankin on vielä pari kilsaa.
Hiihdänpä kumminkin hyvässä seurassa. Ihan unskillanikin. Perillä käymme kääntymässä.
Reilun tunnin raastamisen ja karstaamisen jälkeen ollaan kotosalla ja sujahdetaan saunanlöylyihin, häpeämättä vaikka työperäiset ihmiset vasta ruokatunneiltaan palailevat!
Jee! Elämää tämä on. Jo vain!
Kun Heimo Vesalta (Fingerpori), kysyttiin, onko tämä lukenut Sartrea, vastaus oli: "Sivullisen, enempää en jaksanut".
VastaaPoistakavi
VastaaPoistavaan ite Sivullisen Camus'a kyllä jaksaa, vaikkeivät Sartre ja Camus namukamuja enää loppuaikoina olleetkaan!
Sorry, Camusistahan sitä Heimolta kysyttiinkin :)
Poistakavi
VastaaPoistahuomasin lispauksesi; hienovaraisesti, vinoilematta siis, ohjailin raiteilleen.
Camus oli peruskauraa lukiossa, lehtori ohjaili hyvien kirjojen pariin taidolla. Semmoisenkin luetutti Vieno-lehtorimme kuin del Castillon Kitaran; itepä sitten jo löysinkin Tanquen.
Vaan minä olen tässä Haanpäätä lueskellut. Edellinen kerta näin suuressa määrin oli v. 1981, jolloin olin kaksikymppinen ja maailma oli eri näköinen.
VastaaPoistaJossain määrin on maailma kehittynyt noista Noitaympyrän ja Isäntien ja isäntien varjon päivistä. Köyhillä saattaa olla asiat paremmin, jossain mielessä. Mutta paljon on yhtäläisyyksiäkin.
äej
VastaaPoistaihmeen hyvin Pentti aikanaan yhteiskunnan lait näki ja niistä kertoi ja ihmeen tärkeänä päättäjät Penttiä ja kirjallisuutta pitivät kun boikotoivat kaikessa missä mahdollista.
Jännä näitä 'pentuna' jo lueskeltuja kirjoja on uudelleen lukea, kuten sanoit on maailma erinäköinen - puhumattakaan itestään. Siinä Linnan Väinön Pohjantähdetkin aivan erilaisilta nyt näyttävät, hyviltä kyllä edelleen.