Maa kuurassa. Kynttilät syttyneet kasvavaan metriseen kuuseen ikkunan alla.
Niin - niin kaunis on viemäröity maa viimein - niinpä. Marraskuu alkaa olla seljällänsä, musta maa muuttumassa valkoiseksi. Routiintumassa päivä päivältä. Lumettuvan maan myötä mieli valoistumassa. Syksytouhuilun pihahaavat, mullinmallit, häipyvät silmistä pois, peittyvät hangen alle.
Ylläpäällä sellainen joko-tai tunnelma: joulu tulla jollottaa - vääjäämättömästi, kuin veturi lähenee rataa kiiltävää. Kysytyttää: - Ennättäneekö tuon alta pois?
Vilinää helskettä lyhenevissä päivissä yhä, tänäänkin:
- Lempi eläinlääkärissä.
- Valopiuha mies hirsiseinää poraamassa.
- Itte minä moottorisahalla kuusiaidan känttyröitä poikkihalki päristelemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti