Mullinmallit katoavat

(ke-aamu Kirjoittelu on muovailua: miten erilaiseksi yön aikana muuttuikaan teksti, vaikka asiat pysyivät ennallaan!)

Maa kuurassa. Kynttilät syttyneet kasvavaan metriseen kuuseen ikkunan alla.

Niin - niin kaunis on viemäröity maa viimein - niinpä. Marraskuu alkaa olla seljällänsä, musta maa muuttumassa valkoiseksi. Routiintumassa päivä päivältä. Lumettuvan maan myötä mieli valoistumassa. Syksytouhuilun pihahaavat, mullinmallit, häipyvät silmistä pois, peittyvät hangen alle.

Ylläpäällä sellainen joko-tai tunnelma: joulu tulla jollottaa - vääjäämättömästi, kuin veturi lähenee rataa kiiltävää. Kysytyttää: - Ennättäneekö tuon alta pois?

Vilinää helskettä lyhenevissä päivissä yhä, tänäänkin:

1. Lempi eläinlääkärissä.
2. Valopiuha mies hirsiseinää poraamassa.
3. Itte minä moottorisahalla kuusiaidan känttyröitä poikkihalki päristelemässä.

Siis touhuilee tonttujoukko yhä monenlaista - tiptaptiptap. TIP!