Tänään olin kuin leipuri ja sisähommissa, satoikin ulkona, jopa räntää välillä rätki. Plussan puolella sentään ulkolämpötila: + 4C, sama kuin suositeltava jääkaapin asteluku. Kyllä nyt säilymme tuoreina, me ihmiset.
Mutta siis kuin leipuri Hiiva olin tänään, kuin suurta täytekakkua olisin pursottimella koristellut.
Työnsin pääni tiskialtaan alapuolelle, kaapin alimmaiselle hyllylle, johon porattuun koloon oli vedetty se uusi muovinen vesiputki. Kylmävesiputki tuli suoraan maan alta ja nyt sen ympäristö piti täyteen pursotettaman nestemäistä vaahtovillaa, sitä sama jolla ikkunakarmit täytetään vedottomiksi.
Työnsin pääni tiskialtaan alapuolelle, kaapin alimmaiselle hyllylle, johon porattuun koloon oli vedetty se uusi muovinen vesiputki. Kylmävesiputki tuli suoraan maan alta ja nyt sen ympäristö piti täyteen pursotettaman nestemäistä vaahtovillaa, sitä sama jolla ikkunakarmit täytetään vedottomiksi.
- Tsuh! sanoi pillipullo. - Tsuh! tuhahti toisen kerran.
Tämäpä olikin hauskaa, aina kun liipaisimesta painalsi, pullo suhahti tsuh! ja työnsi melkoisen möykyn juoksevaa karhuntaljaa sinne minne pilli osoitti. Ylimääräiset pursuivat pois ihan niin kuin ihmisillä joilla on ihramahamakkarat ja jenkkakahvat.
Aikansa kun siinä ammuskelin niin oikein hassun näköiseksi tuli astianpesualtaan alakaapin alin taso.
En uskaltanut pyytää vaimoa katsomaan, vaan työni tehtyäni painalsin allaskaapin oven kiinni ja toivoin, ettei vaimo liiemmin keittiöön kurkistelisi.
Vähän oli tupsahdellut juoksevaa uretaania palloiksi moneenkin sopimattomaan paikkaan, keittiössä siis, allaskaapin oven molemmin puolin.
Kokosin kamppeeni ja häivyin talliin ihmettelemään että mitäs nyt tehdään: pilli tukossa, uretaanipatruuna vielä puolillaan - säilyisikö aine uuteen käyttöön ja miten avata pillinryöri sitten kun sitä tarvitsisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti