Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 5. helmikuuta 2013

Aino on toisella sadalla nyt!

Aivan uskomaton satavuotias, aivan uskomaton. Ulkoilmaihminen on Pankin-Aino. Sanoo tuntevansa olonsa  kun olisi persiille ammutulla karhulla, jos ei jonain päivänä ulos pääsee potkurilla potkimaan.

Aivan kateeksi käy Ainon seisomaan pomppaaminen sängyn reunalta kun käsky kahville kuuluu: siinä ei käsiä tarvita avuksi, ei vieraiden eikä omien - ketterästi kuin kissa kapsahtaa seisovilleen.

Oma Karjalainen tulee, kun hoitokodissa ei se lehti muuten olisi niin tarkkaan luettavissa, näkö vaivaa sen verran että lukulaitetta tarvitaan ja aikaa sen myötä.


- Kuule, tiällä oon kun hotellissa, kaikki pelovaa. Mitään ei puutu.
Niin on tyytyväinen eloonsa ja oloonsa Aino.


- Vaan oli ne parraita aikoja sillon nuorena. Tapahtu. Liikettä riitti. Vain oli mukava kun tulitta pistäytymään!
Iloinen ihminen yhä, vaan niin on ollut aina.

Ja muisti pelaa, minkä nyt tuoreimmat tuppaa unohtumaan, niin kuin ite keltään. Minäkin jatkuvasti kaapimassa muistilokeroita kuin lusikalla kakkutaikinakuppia, jotta mikä se sen etunimi oli ja missäs kaupungissa se tapahtuikaan se ryöstö eli raiskaus ja mikä kumman kappale se oli sen Matin ja Tepon joka aamulla soi radiossa.

Paremmin Aino muistaa kuin minä asioita - ja ilman Googlea!

- Varohan vuan ette jouvvu seihtemän vuoden päästä kouluun. Käypi vielä kuhtu niinkun isä-Akakille, varoittelemme vielä poislähtiessä ja hyvästellessä.

Vastauksena jää hyväntuulinen kikatus korviin soimaan



-6   13/522km/€

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti