Menomatka metsän halki oli hankala, vesi ei ollut polku-uralta jäätynyt ja turpeikkoihin kun asetteli suksia, ne notkuivat katkeamista vaille. Pellon reunassa oli kakkosneloslankku viritetty ojan yli, sen kanssa sai jännittää, ettei ojan pohjalle molskahtaisi. Sähkölanka aitana ei enää pelottanut, koska eläimet oli siirretty jo sisätiloihin. Itse pellon lätäköt olivat tänään jäässä, hyvä siinä oli hipsiä lumen ja vihreän ruohon seassa kohti navetan kulmaa ja rehupaaleja.
Tienylitys onnistui minkä nyt hiekoitettu tie yritti raapia suksien pohjaa.
- Pito varma!
Eli huumorilla huumorilla nämä kohdat.
Lassin pajan päätyyn asti jäätynyttä jalkakäytävää pitkin ja siitä sitten taas pois ihmisten ilmoilta metsän suuntaan. Vihreän mökin asukkaita ei pihalla näkynyt, tulivat vastaan kolmannella kierroksella pururadalla kauppakasseja käsissä roikottaen: - Siellä missä vähänkin valkoista, sinne sukset! tervehdys.
Hakusessaan on hiihtäminen näin vähän lumen aikana, oma jännityksensä koska karahtaa ja koska luistaa.
Vaan ollaanpahan taas kymppiä rikkaampia, kun koossa on kilsoja puolimaratonin verran eli euroissa 21. Tavoitteesta puuttuu enää 979 km/€. Ja koko talvi vielä edessä!
Kansojen kirjallisuus, sotien välinen aika, osa 11 alkaa olla sinettiä vaille luettu: eihän tuossa ole kulunut kuin kolmekymmentä vuotta. Ja osa enää jäljellä!
Siitäkin iloitsen suuresti. Siitä että osaa olla hoppuilematta jo tässä iässä.
9.11. -3C 21km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti