Kouluvalitus
on viritetty
31.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
viimeinen savotta
83
.
Viimeinen savotta V
Tammikuun viidentenä sunnuntaina (-13C)
Mistä näitä tammikuun sunnuntaita oikein
riittää? Jo viides!
Kuunkuiskaajat* oli hyvä, asetelmana
loistava. Eivät ne neidot Oslossa pärjää, mutta pitäisikökään. Tunti
sitten hiihtelimme kolmanneksi uupuneen Eläkeläiset-kombinaatin**
rumpali Ema Hurskaisen asuinmökin rappusia hipoen metsälenkillämme. Ei ollut
Ema päässyt vielä kotiin asti: vihaisia koiria ei ulkona näkynyt. Monesti ne
käännyttävät meidät takaisin metsään. Eman selkäsuoraisesta rummutuksesta
pidämme, mutta emme hänen piskeistään.
Yli kahdenkymmenen asteen pakkaspäiviä olivat
lähes kaikki tammikuun koulupäivät, laakerit lujilla joutui pyörä
pyöräilijäänsä kuljettamaan. Nyt näyttää lauhtuvan, helmikuun aattona.
Aamut ovat olleet pimeitä koulunalkuun saakka,
iltapäivän valoisuus on jatkunut puoliviiden yli. Sittenkinkö valoa kohti
kuljemme?
Koulun yläluokkien ikkunoista kauas itärajalle
päin avautuvat sanoinkuvaamattoman mahtavat maisemat metsien ylitse: puiden
muhkeat tykkylumikuormat sarastavan päivän violetissa. On ikävä jättää tämä
maisema, tämä vaaranlaki, toistasataa vuotta jatkunut sivistyksen tyyssija,
lukemisen, laskemisen siirtopaikka. Mutta niin se vain menee, kaiken on
muututtava, aina kaikki on muuttunut minkä ihminen on ajallaan rakentanut.
Toisenlaiset ihmiset haluavat toisenlaisen
menon. Jarrutus ei auta.
Kyläläiset ovat jättäneet neljä valitusta
hallinto-oikeuteen valtuuston koululakkautuspäätöksestä, kaksi vanhemmilta ja
kaksi valtuutetuilta: Ovatko A tila-, ruokailu-
ja kuljetusratkaisut kohdallaan? B kouluverkon
kokonaisuus riittävän laajasti selvitetty? C vaihtoehtoisen
opiskelumahdollisuuden saatavuus huomioitu? D esteellisyydet,
entisten valtuustojen päätökset unohdettu? Hallinto-oikeuden päätös on kevään
korvalla tiedossa, käytännön alasajo aloitettu, ja se on sitten kaikki siinä,
kolme vuotta kestänyt piina ja puristus hellittävät.
Uudenlaiset ihmiset saavat uudenlaisen menon:
modernimman ja tehokkaamman. Meidän jäärien on aika vähitellen väistyä pois
uudenlaisen sivistyksen ja kiinnostavamman opetuksen*** tieltä.
Parempaan suuntaan mennään uskovat päättäjät:
resurssien yhdistäminen luo uutta voimaa ja vahvuutta. Epäilijöitäkin on, mutta
päätetty on päätettyä ja siihen on tyytyminen ja sen mukaan toimiminen.
Vastahanka uudessa tilanteessa on turhaa voimien tuhlaamista, sen energian voi
yhtä hyvin käyttää kehittämistyöhön.
Hetkittäin voi sentään vielä siunailla:
ajatella, että kylällä, missä on ollut oma terveystalo, oma hammaslääkäri, oma
poliisi ja ne kaupat ja kahvilat, ei ensi syksynä ole kouluakaan! Vaan mitäpä
tässä rähinöimään, koska mitään ei enää ole tehtävissä; lyheneepähän oma
työmatka kun koulu siirtyy kirkolle kodin nurkille. Ei vongu enää
takapyörä eivätkä laakerit rutise ensi talven pakkasissa. Ei jää muuta
pelättävää kuin Ema Hurskaisen äkäiset rakkikoirat.
"Olin jo tottunut tähän työhön ja saatoin tehdä sitä pitkiä tovia
vaikka katselin kokonaan toisaalle ... ... Niinpä nytkin silmäni kulkevat
tykkyä kantavien metsien päällä, kun ne alkavat erottua sitä selvemmin
mitä harvemmassa näkyy tähtiä. Usein annan katseeni myöskin seurata järveä
halkaisevaa viittatietä. Tiedän sen vievän kirkonkylään ja että sitä pitkin
pääsee myöskin kaupunkiin." Päätalo, 1966:
Viimeinen savotta
** eläkeläiset III
Lukijatutkimus
- nimenomaan yksikössä
30.01.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
8
3
.
http://www.blogilista.fi/blogi/hikotusta-8230-8230-sivumerkkeja/29963
Statistiikkaa
Sijoitus
luetuimmat-listalla
|
366 (noussut
sijalta 7207)
|
Tilaajia
|
1
|
Lukijoita
viikossa
|
0
|
Kuumuus
|
0.0°
|
Puhuin
viikoittaisella psykologinkäynnilläni psykologini kanssa minusta - kuten aina.
Aluksi
olin käynyt keskimäärin joka toinen kuukausi psykologini
vastaanotolla, mutta nyt olen tihentänyt tahdin jokaviikkoiseksi.
Eero
Heinäluoma toimi pontimena ja innoittajana tihentymistarpeen muutokseen ja
rohkenin tihentää käyntejäni.
Eero
Heinäluoma kertoi jossakin lähetyksessä käyvänsä parturissa kerran viikossa -
tukan lippuussa! Vedin yhteenvedoksi: vähääkin voi hoitaa tiheästi. Ja
niinpä minäkin tihensin hoitokäyntejäni psykologini pakeilla.
Tällä
viikolla siinä psykologin tuolilla rentona retkottaessa puhuimme näistä
blogeista. Kerroin kaiken hänelle ja suurimpana huolenani vielä kaupan
päälle sen, että olen suuresti huolestunut puuttuvasta lukijakunnastani.
-
Mikäs siinä nyt niin huolettaa? kysyi psykologi osaaottavasti.
-
No, katsos, alunalkaen kun tähän julkiseen blogipottuun kakisteluun
ryhdyin, tavoitteenani oli löytää yksi lukija. Mutta kuten aluksi
näyttämäni Statistiikka Blogilista.fi:ssä osoittaa, kovista ponnisteluistani
huolimatta en ole siinä onnistunut. Tilaajia on vain yksi,
minä itse, lukijoita ei yhden ainuttakaan, soikea 0!
-
Mutta olethen noussut luetuimpien listalla sijalle 366.
-
Vaikka 0 lukijaa! Tilastokummajainen olen, älähdin.
-
Jospa lukisit edes itse, saisit sarakkeeseen ykkösen, ehdotti psykologi ja
sitten vaikeni, koska ristiriitatilanteissa hänen tehtävänsä on ratkoa
ristiriitaisia tietoja parhain päin eikä keljuilemalla.
Niinpä
psykologi naputteli taas aikansa konettaan, toi tyytyväisen näköisenä kopioimansa
tulosliuskan nähtäväkseni:
1. Uutisblogi
3. Viivan alla
8. Haikuilua
- Sinähän olet
viides tällä listalla, hän iloitsi.
- Se
lista on suuri valhe, se on ollut jumissa koko vuoden. Epäluotettava, selitin.
Psykologi muuttui
toivottomammaksi kuin minä: hänen hoitotulostilastonsa tuloksellisuus oli
kärsimässä takaiskun. Häntäkin saattoi nyt kohdata kunnalliset potkut. Oli aika
minun lohduttaa psykologiani. Ehdotin että hän ilmoittautuisi
lukijakseni. Se oli virhe.
-
No en takuulla!
Hän naulasi ehdotukseni. Ja koska vastaanottoaika oli tältä erää
ylitetty, minun täytyi poistua palaverista uuden asiakkaan, tuttu hänkin
tuolta kyliltä, koputellessa käytävällä.
Mokki
kieli mitä Mohora teki välkällä
29.01.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
83
.
.
.
r
a
i
k
u
Im' hanskastaan lunta,
lum' ol' keltasta
- YÖK!
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Runo sisältää n. 12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Antaa
mennä kun on alamäki taas
28.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
84
Aloitus: Täysin myrtsinä yöpuulle kiivettyään petillä selällään maaten harsii muuan opettajaksi itseään luuleva päiväänsä. Ensin etsii kulumat, jotta sitten parsimaan pääsee. (paskat se mikään kunnon opettaja ole)
- Alkaa tosissaan ottaa päähän pakkasaamu, toinen
toisensa jälkeen. Eikä tietoakaan hyytävän häviämisestä, päinvastoin:
tuulenkin siihen tuivertaa. (potkaisee polkupyöräänsä aamupimeässä)
- Tuskin on kankeana pyöräilyn jäljiltä koulun sisään
astunut, kun linja-autokuski ilmoittaa: "Tuo puoska löi
tuota kaveria turpiin." (tietää näkemättä kuka)
- Ja tuskin on eka tunnille ehtinyt, kun pihavahti
ilmoittaa syvään huokaisten: - Nyt tämä löi tätä. (tietää taas
näkemättä kuka ketä)
- "Pikkukouluidylli", toteaa muuan
kutsumusopettajaksi itseään kutsuva pedagogi. (polkaisee jalkaa
laattiaan)
- Hyvin skulaa melkein tunnin loppupuolelle kun
opetusohjelma Hurrikaanista alkaa olla viimeisillään, kuin myös neljä
poikaa. "Hävetkää mölinäänne!" muuttuu opettaja
itse hurrikaaniksi ha-haa! ja naksauttaa telkun POKS!
Ajaa mölisijät välitunnille ja kiltit vihkotöille näkemästään. (osittain
näyttelee)
- Osat vaihtuvat vartin päästä. Mölisijät ovat tulleet
katumapäälle: "Myö pyyvvettäs anteeks. Ei toistu!"
"Saatte", lupaa opettaja ja lohduttaa: "Sattuuhan
sitä ja tuo on miehenpuhetta." (muistaa oikean rabin puhetta)
- Ussan tunnilla opettajaksi luulija puhuu öylätistä ja
viinistä. Joku piirtää Aku Ankkaa. Piirtäjälle räjähtää, hyvä ettei
raiveliin käy. ( pikkuisen jo pelkää että pian Ilta-Sanomissa
revitellään)
- Ruokatunnin lopulla kantautuu opettajainkammariin
ölömölöä luokista. "Varmala en mee enää luokkaan! On
meno kuin karsinassa. Röhkivät ja päkättävät. Ettekö kuule?" ('eipä
siinä muukaan auta' toteavat kollegat lakonisesti)
- "Taas te samat
samperin hölisijät! Mikä teidän on?" yrittää huutamalla
ratkaisua, opettaja, siis luokkaan sittenkin mentyään. "Turhia
lupauksia, lupauksen pettämistä, lämpimikseen leuan loukutusta ..."
(teatraalinen esitys)
- Ope huomaa olevansa pahalla päällä. Kouluavustaja
ojentaa oven raosta kännykän. Kysistä soittaa lääkäri ja kysyy:
"Mites siellä menee? Olethan muistanut pysyä rauhallisena niin pysyy
sydämen rytmi vakaana." "Olen. Olen", vastaa ja
valhe nostaa pulssin. (tuokin vielä tähän sotkeutuu)
- Luokkaan palattuaan läyryää: "Saatte lisistä kun
olette niin kilttejä olleet, voitte lähteä kotimökeillenne." (suurta
valhetta: hyvin olleet pah)
- Pukeutuu kolmeen kerrokseen, nostaa koipensa kuin
koira (säpsähtää: ai niin sitä ilmaisua ei saisi näillä pihoilla
käyttää)
- Saa heitettyä saapasruojun satulan yli, vielä
vanhoilla päivilläänkin, vaikka pakkanen puree ja kylmä jäykistää
liian vetreyden. Siitä vähäsisen ilahtuu. Laskee koulun mäkeä pyörä
kitisten. ('antaa mennä kun on alamäki taas' laulaa
loilottaa kurkku suorana torohuulin)
- "On minulla koiran virka", vielä
iltapalaksi siunailee.
Malakias
Härkäniemi ja Juhani Tamminen
27.01.2010
- 14:30 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
85
"Retari
puolisortuutissaan oli juhlallinen mies tällä hetkellä, kuin ruhtinas ikään
kulki hän miehestä mieheen, kätteli ja puheli, askel piteni ja tanavoitui
jokaiselta koron siirtämältä ja kukin sai sanansa kuin kuninkaan
parrasta."
Vaasan kaupungissa, mikäli mediaan on uskominen, ei muuta mainittavaa tunnu
olevan kuin Tamminen. Juhani, aurinkokuningas. Kustaa Vaasa, kaupungin
perustaja, on hänen rinnallaan
pilipalipoika.Kaikki olisi hyvin, vaan kun raha ei riitä. 'Tämmöinen turhanpäiväinen pikkukaupunki' antoi Tamminen jossakin ymmärtää.
Ihanpa piti hätkähtää, että kuinkas sattuikaan: Aloittelin Alastalon salissa kolmattatoista lukua kun tieto Tammisen uusimmasta elämöinnistä tuli julki. Härkäniemen Malakias kertoo tarinan Albatrossista, uudenuudesta fregatista, joka seitsemän vuoden odotuksen jälkeen palaa murjotun näköisenä ensipurjehdukseltaan Vaasan satamaan. Että siis Tammista ennenkin Vaasassa on oltu ja eletty ja outoja koettu!
Härkäniemi kertoo tyhjätasku-Villestä, joka saa kuin saakin kootuksi velkarahaa niin paljon että rakennuttaa kolmimasto-fregatin. Lähettää sen sitten rahaa poikimaan maailman merille, kahvisäkkejä Rion möljästä hakemaan. Sille tielleen jää laiva ja ajanoloon velkojatkin luopuvat toivosta saada Villeltä rikiäkään takaisin. Ville palaa puotipuksuksi Valmqvistin tiskin taakse ja käy joka ikinen päivä vuosi vuoden jälkeen, talvellakin jäätyneen meren aikaan, vilkaisemassa josko Albatrossi olisi palannut.
Toivo on mennyt, kunnes yhtenä harmaana lokakuun huomeltaina satamaan ui merkillinen otus, tuli kuin Turkin sodasta nenä niistettynä puoliupoksissa uiva ränsistynyt laiva: "Totisesti, olipa laiva päässyt haalistumaan! Kylki koko pituudeltaan harmaan hallava kuin savirapakossa rypenyt musta lammas, terva varisevilla suomuksilla niin kuin puolen vuotta tiinun laukassa maannut säynään kyljyspieli! ... Niinkuin pihaton päätyseinä, kun talvinen tunkio on kärrätty pellolle!"
Siitäpä se sitten ilo alkaa. Ja rahaa on!
Tulisipa nytkin jonkinmoinen Albatrossi Vaasan satamaan, niin Tammisen Sport olisi pelastettu! Vaikka enpä luvun loppua tiedä, hyvinkö vai huonosti käy, koska vasta on avattu arkut, maailman rahoja täydet.
"Fregatin
riki sillä oli, ja isonen olikin fregatiksi, mutta mastot ja rakapuut jo kaukaa
nähden sormenpaksuisessa sammaleessa ja lieneekö kokki ripustellut vanhoja
tiskiriepujaan raakoihin, purjeiksi ei ainakaan juljennut niitä homeenmustia
riekaleita kutsua, joita mastoissa pärjättiin kokoon siinä kuin alus lipui
keskiredille. Albatross se oli, joka siinä ankkuroi, se asia ei muuksi
muuttunut, vaikka kuinka tirkisti ja kuinka polvia heikotti." Volter
Kilpi: Albatrossin tarina. XIII luku Alastalon
salissa, kuvittanut Erkki Tanttu, 1965
Hui
hai Haiti! ja EVVK
26.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
LENNU
86
.
.
.
"Etpä usko kun minua ottaa pattiin tuo
mantra 'Hui hai Haiti ja Hai hai Haiti!' joka
hiton paikassa. Ne kun aina jonkun asian Helssinkilöissä esille ottaat
niin kohta kuukauteen ei muuta kuulekaan. Sitä yhen äkin ollaan niin
solidaarisia, niin solidaarisia jotta! Mites se nuoriso lausuukaan: EVVK.
Täällä Karjalan vaaroilla jokunen vuosi
sitten oli näin talvisin isona haloona tuo rajan taakse jäänyt Karjala ja
pakkasen kourinta siellä. Väen paleltuminen. Sortavala jäässä,
Kontupohjassa ihmiset jäätyneet lattioille, Helylässä mummot kuolee ja
Käkisalmen kerrostaloissa panee pakkanen niin että putket paukkuu.
Nyt sieltä suunnalta ei oo kuulunu mittää vaikka takuulla tilanne ei ole
miksikään muuttunut.
Aikasa huudellaan ja sitten vaihetaan
kohetta! Varmaan pian Myllylänkin pelastamiseksi pidetään kirkkokonsertteja
tasavallan päämiesten kunnioittaessa läsnäolollaan surunaamioin.
Ja mitä etempänä hätä on sen suurempi huuto
täällä!
Eläkä luulekaan että oon julmistunut!
tuus Lennart"
No johan pölähti! Ikään kuin Lennullakaan ei muka olisi vara heittää
muutamaa satukaista humanitaariseen apuun tai joutaisihan hän matkata
vaikka itse henkilökohtaisesti paikan päälle apujoukkoihin, koko eläkeukko!On tässä nyt ainakin se hyvä puoli ettei siellä ole suomalaisia uhreja, ja siitä huolimatta kansalaiset ovat ottaneet asian omakseen. Vähemmän itsekästä toimintaa kuin Thaimaan tsunamissa jokunen vuosi sitten: aluksihan tuntui ettei siellä muita olekaan kun suomalaisia tai pohjoismaalaisia uhreja - ja siksi riennettiin apuun sankoin joukoin.
Tänään
pelataan napilla
87
.
Vain urheiluhulluille! K-muut
Joskus kannattaa unohtaa äly ja antautua pelihimon vietäväksi, ja ettei suurta vahinkoa koituisi pitää unohtaa pörssikurssit ja pelata napilla. Pitkäveto jos mikä helpottaa elämää, siis sen paineita.
Viidenkympin kuukausikassa on huvennut 29 euroon. Ihmeteltävän pitkälle sitä on piisannutkin: tammikuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin ja vielä ei pohjaa näy! Sentään satakunta vetoa vedetty. Tarkastetaanpas veikkaus
pelattu:
128,40 €
|
voitot:
109,60 €
|
palautus:
85.36 %
|
pelit:
83 kpl
|
90
|
Torpedo
NN - Lada Toljatti
|
1
|
1,50
|
93
|
KooKoo - Hokki
|
1
|
1,30
|
97
|
FoKoPo - Kataja
|
2
|
1,75
|
kerroin 3,41
panos 9 €
Perustelut:- Ihan hihasta: emme me ladalaiset sentään jääkiekkoa osaa pelata!
- KooKoolla valmentajana Lehkonen, Tammistakin veempi
tyyppi =
eivät kouvolalaiset uskalla hävitä.
- Kataja on täältä päin. Viime vuoden hopeajoukkue Joensuusta alkaa
heräillä ratkaisupelien lähestyessä, jenkkihankinnat menneet pieleen,
nyt kohdallaan.
Ongitaan moukantuurilla vielä toinenkin voitto, vaikka hyvin on tiedossa se hullujenhuoneen pihavitsi: "Tuleeko sitä kalaa?" kyselee hoitaja lätäköstä onkijalta. Vastaus on napakka: "Ootsie nii hupsu ett luulet jott lätäköst kallaa saa!"
Mutta aina kannattaa yrittää ja viskataan euro likoon vielä tämmöiseen lätäkköön:
91
|
Egypti - Kamerun
|
1
|
2,40
|
94
|
KooKoo - Hokki
+1
|
1
|
1,60
|
108
|
Charlton - Leyton
Orient +1
|
1
|
1,95
|
109
|
Lecce - Piacenza
|
1
|
1,45
|
kerroin 10,85
Jos mitään ei tule jää kassaan killottamaan enää vaivaiset 19 €.(Edellinen asiaan vihkiytyminen: sijoitusvihje iltapalaksi )
Kylmää
koulukyytiä
24.01.2010
- 14:30 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
KIRJALLISUUS, viimeinen savotta
88
.
Viimeinen savotta IV
Tammikuun neljäntenä sunnuntaina (-27C)
Ilta-Sanomissa jatkuu alikersantti Orpanan
rintamapäiväkirja talvisodan ajoilta: "Sunnuntaina 21.1.40
Sunnuntai luminen, pakkasta on enää 13. Mieliala on vähän alakuloinen, kun ei
ole mitään seikkailua."
Nyt tasan 70 vuotta myöhemmin on kaksi kertaa
kylmempää ja seikkailua kyllä riittää liiaksikin!
En minä ainut urhea Possu Ponteva ole,
koulunkäyntiavustaja Mustikka on toinen: hänkin käynnistää koulupäivän
aseistautumalla turvaliiveihin sekä toppiin, polkemalla autojen seassa pimeässä
aamu kuin aamu saman kympin kirkolta koululle, vartin verran ennen minua.
-20 -22 -24 -23
-25 = viikon 4 koulupäivien pyöräilyasteluvut,
kilometrejä kertyi ne sata kuten aina. Pakkanen on ollut niin ennen joulua
kuin myös koko alkaneen vuoden pureva, koska nykyisin ei juuri tuuletonta
päivää ole. Korvanipukat, poskipäät, varpaat sekä nenäntoro ovat olleet
kovilla, vaikka muutenhan ruppi on lopulta hiestä märkä ja höyryää jo
puolesta matkaa asteista riippumatta.
23-asteisen aamun jäljiltä kysyn toiselta
urhealta:
- Vieläkös avannossa käyt?
- Sen jätin tältä talvelta väliin.
- Jokos huomenissa autolla? Mikä on siun
pakkasraja?
- Ei veikkonen vielä! Kolomekymmentä se
on.
- No sitten pitää laskea minunkin rajaa ettei
naisille häviä.
Ja niin me poljemme ja pakkanen paukkuu yhä
kiristyen, se suorastaan intoutuu leikittelemään meillä ruikkimalla tammikuun
ilmoille asteen pari lisää edellisen aamun lukemaan.
Talvi on ankara. Talvi on tuima kuin
talvisodassa 70 vuotta sitten. Josko tämä onkin sen myöhästynyt jatke ...
Jotenkin tässä pakkasen motissa nauttii kun yhä
pystyy painumaan jäätävään pimeyteen aamu aamun jälkeen, eikä vielä jää
raatona tuleen makaamaan. Jotenkin lämmittää polkiessa ajatus ettei
isokaan ihminen, ei Väyrynenkään (Karvisen Joukosta en olisi
niin varma), pysty halutessaan tätä äkäistä luontoa taltuttamaan niin kuin
toisen ihmisen pystyy. Luonto se ei kysele, polttaako, viluttaako, saako sataa,
pimetä, paistaa, porottaa, myrskytä, mylviä, salamoida; tiukan paikan tullen
Pörssiherrallekin löytyy Herra, eikä UPM:n osakkeella silloin euronkaan arvoa
ole, tahi sen omistajalla.
Olisihan kylässä kaksikin taksia, jotka
kuljettaisivat, jopa yhtä höylisti kuin Rantiilin Pekka pirssillään ennen
vanhaan, silloin kun väki hänelle rinteeseen soitti, kuului seinäpuhelimen
luurista lupsakka ääni ja lempeä lupaus: "Tulen,
tulen." Ja kohta oli jo Popeda pihassa ja Pekka ovea aukomassa.
Vaan emme me sentään pirssillä raaski ajaa! Pois
se meistä! Me poljemme ja palelemme - vaikka uhmalla!
"Kahmin havunsilppua kenkärajojeni alle ja hautasin
jalkani pohkeita myöten tuonkionhöystöjen sisään, mutta siitä välittämättä
minun piti lähteä pirttiin. Näin talonväen silmäyksistä, ettei lämmittelemään
tuloni ollut heille mieleen, mutta kun
ketineeni olivat melko anhittomat, ei minua juuri uloskaan käsketty.
Kiskoin sarviksi jäätyneet lapikkaankuvat jaloistani ja menin istumaan uunin
eteen, sekä nostin jalkapohjani lämpiämässä olevaa pesää kohti. Vähän päästä
rupesi varpaita pistelemään ja minun piti purra hampaitani, etten olisi
valittanut." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta.
Kuitusen
laukku jo pakattu
22.01.2010
- 13:40 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, URHEILU, koti, kertakäyttökamaa,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
88
.
.
.
"Huomasitkos Hesarista:
Kuume pitää Kuitusen sivussa - Harmittaa
todella paljon. Laukku ja varusteet oli pakattuna Keuruulle lähtöä varten, Kuitunen
virkki.
Laukku pakattu - hahah-haa! Eikös se oo jo
yks siellä urheilumuseossa, se huoltoasemalta löydetty?
Pyhiä! tuus Lennu"
'Tuo se aina eppäillöö, tuo muuan!' vois jo Lennusta sanoa, mutta toisaalta
vähän sama kävi mielessä itellänikin kun uutista Hesarin alakulmasta lueskelin.
Joku näissä hiihtäjissä yhä mättää.ps Ja tuollahan tuo laukku näkyy olevan: http://www.urheilumuseo.fi/
sipasepas sama enkuks
Valeopettaja
on vaihtanut maisemaa
89
.
Vuodenvaihde oli siitä merkittävä, että silloin vapauduimme lopullisesti SP:stä. SP keräsi kamansa, otti ja lähti kaikkine kouluineen, Ilo- ja Suruvaaroineen, kiluineen kaluineen toiseen paikkaan temppujaan esittämään. Suuri riesahan hän oli ollut meille kaikille: olemme syvästi helpottuneita hänen poismenostaan.
Hän sen kummemmin hyvästejä heittämättä keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, niin voi sanoa: sirkuksensa, pystyttääkseen sceneen taas uudelle seudulle, esittääkseen koko repertuaarin seurueensa kanssa uudelle yleisölle. Lyhyesti sanoen: hän oli ja on valeopettaja vailla vertaa, ja mikä näkyvintä - henkeen ja vereen!
Luulenpa, ettei kovin kauan kulu, kun kuulemme hänestä jälleen median välityksellä: SP ei, sikäli kuin hänet tunnen, kertakaikkiaan voi olla ärsyttämättä uudenkaan paikkakunnan päättävää poliittista kermaa, sitä varsinaista 'älymystöä'. (Toden sanoakseni: lupasi hän pitää tavalla tai toisella yhteyttä minuun siitäkin huolimatta vaikka sanoin hänelle ettei sillä niin väliä ole. Ilmaisin asian neutraalisti koska en halunnut hänestä vihamiestä itselleni, se se tässä vielä puuttuisikin.)
Me emme häntä enää tänne kaipaa. On niin mukava tehdä opetustyötä ja opiskella ilman ainaista rähinää, sovinnossa kaikkien kanssa; hienommin sanottuna: parempi suvannossa kuin kosken pauhuissa. Se vähä aika mikä jäljellä enää on.
Elämme koulun normaalia arkea ja nautimme arkiaskareista: milloin Markku seurakunnasta käy kertomassa enkeleistä, milloin luemme Ollin oppivuosia ja katsomme filmiä tuosta orpopojasta. Käymme alakerran kirjastossa, pidämme yökoulua. Tänään laveerasimme talvisen luonnon paperille ja lauloimme Rati-riti-rallaa.
Rauha on laskeutunut kummullemme nyt kun saimme häädettyä tuon muuan hyväkkään, SP:n, kiusan hengen toisiin maisemiin.
Siitä iloitkaamme!
Henkilökohtainen helpotus on sanoin kuvaamaton: oli painajaismaista elää SP:n kanssa käsikynkkää ja hyvä ettei samoissa housuissa, niin kuin jo monet ehtivät luulla ja kuvitella, niinkin kauan.
Rauha hänelle ja meille kaikille. Shalom!
Ruokalassa
kahakka - taasko Jeyssi?
20.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, rakkaus, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
90
.
r
a
i
k
u
.
Röhnötti miun
paikala
- silipasin!
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Runo sisältää n. 12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Konjakkia
postitse
19.01.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
91
.
.
.
Tänään toi posti Suomen rumimmasta kaupungista arvokkaan paketin: Kirja-Kissa Raisiosta toimitti - ei, ei konjakkia vaan Volter Kilven Kirkolle 1. painoksen, vuosikertaa 1937. Siis no tavallaan: kirjallista vuosikertakonjakkia. Mukana ikään kuin kylkiäisenä seurasi Tapio Koivukarin Luodetuulen maa, romaani Kuuskajaskarin ensimmäisten asujain elosta ja elinpiiristä.
Kirkolle-kirjan takakanteen on sanonut Aaro Hellaakoski painavat sanansa: "... kiitollisena niistä unohtumattomista riemun päivistä, joita hänen kirjojensa ääressä olen viettänyt ja edelleen jatkuvasti vietän."
Suuri runoilija - ja samaa mieltä! Vähäistä blogipottuun kakkijaa naurattaa: todella RIEMUN PÄIVIÄ ovat olleet ne päivät joina Kilven käteensä on ottanut, kirjan kuin kirjan.
Ja yhä uudelleen on muistutettava: älä hyvä ihminen lue kerralla kuin parikolme sivua - ei makeaa mahan täydeltä! Muuten kiertää sydäntä ältö ja vahingon täpäryys.
Tahti on pysynyt suunnitellussa. Alastalon salissa, tapaninpäivänä aloitettu II osa on menossa sivulla 59, josta alkaa kahdestoista luku ja selitys luvun alussa: " Välipalanen, jossa ajatellaan omia ja valmistaudutaan enempiin sillä aikaa kun odotellaan ja verissä on hieman humausta."
Hieman humausta, niinpä: Alastalon isäntä Herman on tarjonnut salilliselle kylän isoisia kunnon konjakki/rommitotit parkkihankinnan liukastukseksi.
En voi ymmärtää, totta totisesti en, niitä jotka eivät Kilpeen tartu, Härkäniemen viiskymppiseen poikamiesisäntään ihastu! Miten voisi olla nauttimatta Härkäniemen mukana itse Härkäniemestä ja Härkäniemen nautinnosta:
"Eihän Härkäniemi mikään leilinkupu
ollut ja sienenhoto märkää imemään, mutta lasinsa hän sentään aina kaatoi
täyteen, ja myöskin tyhjensi sen, koska jumala kerta oli suun hänellekin nenän
alle poikittain antanut ja suuhun semmoisen kitalaen, joka maistoi hyvän."
Eivät Härkäniemen Malakias ja kiiru ole luodut samana päivänä - ei totta
tosiaan! Eivät myöskään Kilven lukeminen ja kiiru ole toisilleen soveliaat,
yhteen sovitettavissa.Ah Volter Volter, olen myyty yhä uudelleen ja uudelleen! Totta tosiaan.
"Hänen
'Alastalon salinsa' on tyylin loistolta ja komposition puhtaudelta korkeaa
kansainvälistä luokkaa. Surkea vahinko vain on, ettei se koskaan voi löytää
tietä kielirajamme ulkopuolelle. Se elää ja kuolee suomenkielisen kulttuurin
mukana." Aaro Hellaakoski, Suomalainen Suomi nro 1/1937
Jarmo
Korhonen
18.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi, voe mahoton!
92
.
.
.
"Katoitko Nybergistä illalla: Ei pyri
mihinkään. Mikä lierojen liero!
Omaa tahtoa ei muka tippaakaan: 'Puolue
päättää', 'Ei minulla mitään mielessä' ', 'En ole ajatellut asiaa', 'Kesällä
toiset päättävät'... Minuuden vähättelijä. Niin tyypillinen
perunakuoppa-kepu-korhonen kuin olla ja voi, pahin kaikista. Kavala kamala.
Tuus L"
Vaikka vähiten kepua sympatiseeraan, niin ei se nyt ihan noin ole voinut
mennä - en kyllä katsonut Artoa. Lennu tapansa mukaan liioittelee ja turhaan
panetellee.
sipasepas sama enkuks
Kylä
koulun ympärillä
17.01.2010
- 15:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, viimeinen savotta
93
.
Viimeinen savotta III
Tammikuun seitsemännentoista päivän
sunnuntaina (-10 C)
Puolet kuuta ylitetty. Lämpenemään päin?
Tilapäistä. Alkavan viikon sääksi ennustavat jatkuvaa kolmattakymmentä
tiistaista: pyöränketjut sinkeällä.
Nykyvaatteilla tarkenee, välituntipakkasrajaa ei
ole. Oppilaat möyrivät kolmella talkkarin työnnättämällä lumikumpareella:
pienemmät laskevat liukureilla, isommat kaivavat omaansa tunneleita, vanhimmat
haluaisivat painiskella kukkulan kuninkuudesta. Hiihtolatu on käytössä,
jääkenttä sileimmillään. Ei palele kun liikkuu. Maisemassa huurrekuorre
koreimmillaan.
Viimeistä talvea viedään Koulun
mäellä; vilinän paikalle laskeutuu liikkumattomuus, autuus ja pyhä hiljaisuus.
Niin on parempi äänin 13 - 8. Ja pulinat pois!
Jäähän kylä.
Katsellaanpa mitä jää. Ajetaan nopeasti nykyinen
kyläkeskus tutummaksi, pysytellään kuitenkin puolen kilometrin säteellä, ettei
tunnilta myöhästyttäisi. Hypätkääs pehkuihin!
Lähdetään liikkeelle tuosta Laakkosen Reinon ja
Yrjön poika-aikaisen maatalon pihalta. Otetaan samalla Tassin mutkasta
hevonen ja liistereki ja ajaa karautetaan kylän poikki vanhaa tietä niin
nähdään mitä elävää on jäljellä. Juokse, humma, juokse!
Vasemmalla rinteensuojassa on puutalojono,
liikekyltit kerätty talteen: Osuuskassa, Kauppa Oy ja Posti. Toisella puolella
yhä kuin uhmalla sinnittelemässä Rautakauppa polttoainetankkeineen entisen
Oma-Avun ja vanhimmam Osuuskaupan tontilla. Tässä seis!
Kaupunkiin menevän tien ylitys, sinne saattaa
jokin auto ajaa hurauttaakin, tai kalja-auto laskeutuu mäkeä - kuskaa
kirkonkyläläisille janojuomaa. Ja sitten risteyksen yli kulkuset
kilahdellen eteenpäin. Uusi Osuuspankki, tiilestä, lopetettu - ainoastaan
parturi enää leikkaa ja palvelee. Risteyksessä kiinni vastapäätä vasemmalla myös
uudempi Osuuskauppa, lopetettu.
Kas kummaa: elävä paja! Siinä vierellä putkana
toiminut talo, poliisin oma, myyty. Käännymme tästä, koska vanhan tien varressa
hajalla vain muutama asuintalo ja autio Kopran liikekiinteistö,
kaksikerroksinen, pusikoituneena.
Koukataan risteyksestä ylös
oikealle kaupunkiin päin; alaspäin ei toinna mennä, siellä
on rivitalojen alapuolella entinen huoltoasema ja kirkolle vievä tie.
Siis käännös kaupunkiin päin, josko
Laakkosen Yrjö ottaisi entisen kotikylänsä porukan majoitukseen: hevonen talliin
ja reenpäälliset seimeensä. Ei hennota hevosta rääkätä, turhan pitkä olisi
hevosen matka juosta, puolensataa kilometriä, rekikin vaatimaton, eikä vällyjä
matkaajien päälle.
Vilkaistaan nämä lähimmät mäellä. Koulu ylimpänä
vaaran laella luonnonihanine puutarhoineen, urheilukenttineen,
kiekkokaukaloineen, valaistuine latuineen. Kivikoulu kolmikerroksinen uljas
uilakka taivasta tavoitellen. Koulun jälkeen Seurantalo, melkein yhtä suurena;
sekin nuorisolle rakennettu. Sitten mutka ja Mujunen. Siitä kiepsaus takaisin,
ettei innostuttaisi: pian hölköteltäisiin Lapin mailla ja kohta Kompakan
kaupalla. Ptruu! Ptruu takaisin!
TVH:n tukikohta, lopetettu,
hammaslääkäri-terveystalo, myyty. Alkupuolella ylärinteessä uuden uutta
omakotitaloa, hoidettua, siistiä, lämpimiä. Ei tarvitsisi hölköttää kuin sama
matka mitä kaupunkiin tuonne itään niin johan olisi rajantakainen
rykelmä koleita asumuksia, kesällä sielukkaita, talvella
hyisenjäisiä. Tulevan kylän malli?
Kuulettekos? Koululta raikaavat lasten äänet,
kuuletteko, kurvataan sinne sekaan. Yhdytään iloon ylimpään, riemuun
raikkaimpaan kun vielä voimme.
"... olin ohittanut elämäni varsitiellä mahdottoman määrän
karmeitakin paikkoja. Elämä on lisäksi minulle opettanut senkin, ettei
lähestyviä vaikeuksia kannata murehtia, vaikka ne olisivat jo näkösällä
hiilihanko kädessä ja sarvet päässä. Parasta on odottaa viimeiseen asti ja
vasta kun on jalkoihin joutumassa, terästää itsensä. Niinpä nostin veltin
reunan leukaani asti ja ajattelin: näkyypähän ..." Päätalo,
1966: Viimeinen savotta
Viivi
Pumpanen ja muuta silmänruokaa
16.01.2010
- 10:44 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
kertakäyttökamaa,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!
93
.
- PUMPANEN
- HALME
- SELÄNNE
- HAITI
- KOIVU
- VÄYRYNEN
- LEHTOMÄKI
Viikontäyteinen solokkusankko tiskipöydän alla on kukkurallaan julkkiksista, pikkuisen tuoksahtaakin. On taas nautittu josjonkinlaista sekameteliä hengen pitimiksi. Pakko pukeutua pomppaan ja toppahousuihin, painua pihan perälle pakkaseen ja käydä sankko kumoamassa, navetan taakse tyhjentää, jotta ensi viikon nimekkäät taas mahtuvat tarkastuksenalaisiksi ja siitä sitten taas sankon täytteeksi.
Pakkasta pitää. Vaan ei itkut auta ei: Sinne hulahtavat tunkiolle navetan taakse kaikki kaikkinensa kiluineen kaluineen. Väyrynen, tietenkin, jää päällimmäiseksi polleilemaan, nyt kun Paulakaan ei ala. Ai Hjalliskinko se sieltä kurkuilee ... aivan unohtua meinasi koko Rusina.
Kaikenlaista sapuskaa sitä viikon mittaan tulee nieleskelleeksi - ja vapaaehtoisesti! Vähän kuin perhealbumia kääntelisi kun lehteä selaa; ovat kuin sukulaisia nämä matit, maurit, karit, jarit, laurat ...
Oikein muistikirjassa lukee viikolta 2:
- Lempi: muikkuviikko, istui kukkaruukussa
- Viivillä kisat su klo 19.30 MTV3, muista!
- Toni tappoi itsensä
- Temeltä murtui leuka
- Lapsyn luona to
- Haitissa järisi maa, jopa 100000 kuollut
- Sakun polvi sökö
- Mummolle potkuriin ruuvin kiristys
- Harkimo: infarkti Afrikassa
- Pate ministeri viidellä vuosikymmenellä,
tyrkyllä pj:ksi - ei pyri!
- Paula ei kepun pj.kisaan
- (Pukkila sai konjakkinsa Alastalossa,
Päätalossa Vikke Nilo Pyrjähtämättömän Einarin kanssa kopukassa
hupailee)
Tuunatut
housut
14.01.2010
- 17:00 | hikkaj | merkinnät, Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, lapsismi, voe mahoton!
94
.
Tuossa aamun ensimmäisellä välkällä yksikseni istuskellessani huomasin housuntaskun päällä pitkän viirulian. Yritin toki sitä raaputtaa ja kaaputtaa, mutta minnekäs se vaatteeseen imeytynyt läikkä lähti!
Siinäpä istuin ja ihmettelin: mitäs nyt tehhään, mitäs nyt?
Jotakin joka tapauksessa tehdään, ettei sijoitus koulun parhaiten pukeutuvien miesten listalla rojahtaisi ja joutuisin kuiskuttelujen kohteeksi. Hylkyobjektiksi.
Ei muuta kuin tussi käteen ja tuunaamaan: harmaiden lökäpöksyjen oikeanpuoleisen - housunkantajan silmikon sisältä katsoen vasemman - lahkeen etutaskun pinta sai uutta hohtoa, kun käsi väkersi vihreällä tussilla vihreätä miestä. ET:n tapainen olio siitä tuli, tulitikkulaatikon kokoinen. Ja mikä mukavinta: piirtäjä oli piirrokseensa tyytyväinen. Ja tyytyväisenä ja vähän ylpeänäkin hän harppoi opettajainkammarista alakertaan tunninpitoon, sukelsi Suomen vesistöjen kimppuun.
Mutta kukaan ei ollut yhtään kiinnostunut Paatsjoen eikä Vuoksen eikä Kokemäenjoen eikä Iijoenkaan vesistöjen kuvista, vaan jokainen halusi nähdä opettajan housuntaskukuvan lähempää, niin että open piti kiertää luokka ja pysähtyä jokaisen oppilaan luona tovi kuvaa näyttämässä.
- Suahaanko myökii piirtee siun housuun
kuva? kysyi Sosoi
- Ette saa ja omaanne ette saa ainakaan!
- Miten niin sie sitten suat?
- Koska minä olen opettaja, vastasin ja
ryhdyin mannekiinikierroksen jälkeen taas opettamispuuhiin. - Katsokaas,
lapsukaiset, tämä tässä on Kokemäenjoen vesistö. Tässä on Paatsjoen, Inari on
sen pääjärvi. Saimaa on meidän eli Vuoksen vesistön suurin järv...
- Vuan eikö myö suatas kumminnii piirtee
siun housuunpliis! heräsi Nuamakin anelemaan.
- Mikä siis meidän suurin järvi on? Marppa,
ole hyvä! Ja Jeyssi sekä Johora, suu kiinni!
- Anna myö piirrettään lahkeeseen kuva.
Annathan? Sitten luvataan olla hiljoo.
- No hyvä on. Keväällä kun on viimeinen
koulupäivä niin kaikki saatte yhden kuvan taiteilla.
- Hei myö suahaan taitteilla
jokkainen yks kuva open housuun! Jee!
Opettaja
nuhtelee Jeyssiä, joka on kohdellut kaltoin Onua
13.01.2010
- 14:30 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, rakkaus, kertakäyttökamaa,
Local, facta, lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
95
.
r
a
i
k
u
.
Et saa purra
korvasta
- vain pakkanen
saa!
(Raiku-runous,
myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Runo sisältää n. 12 tavua
joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Ilmainen
sijoitusvihje iltapalaksi
12.01.2010
- 17:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, Sijoitus/kauppa, kertakäyttökamaa,
vetovihje
96
.
On pikkupaheen paljastamisen aika. Pst pst älkää kertoko kenellekään, että ope harrasta uhkapelejä.
- On pelaamisen aika, sanoisi Paavo Väyrynenkin. - Pelinpolitiikan paikka, täydentäisi P-Veli.
Ensin uusimmasta Veikkaajasta 2/10 luetaan tsemppi päälle:
"Hän (Ruutu) otti sen vastaan
miehekkäästi. Hän lähti tappeluun ja teki sen, mikä jääkiekossa vaaditaan.
Ikävä kyllä hän loukkasi itseään siinä, mutta pelikaverit kunnioittavat häntä
nyt vieläkin enemmän, kun hän teki mitä piti."
Ja sitten veikkaamaan! On tarkoitus hävitä viiskymppiä per kuukausi. Saas
nähä monenteenko päivään tammikuun viiskymppinen riittää. Vuoden alusta tähän
päivään kassa on karttunut himpun yli lähtötason: 53,70 €.
Pitkäveto
|
pelattu: 36,00 €
|
voitettu: 40,90 €
|
voittoprosentti: 113.61 %
|
pelejä: 26 kpl
|
Näillä napeilla ei rikastu ei köyhdy. Mutta se oikein-osumisen ilo! Siinä koko ydin. Ja se tappion karvas kalkki. Sen nielemisen imelä tuska! Sekä jossittelun ihana autuus ennen ja jälkeen pelien. Melkein Kilven veroista!
Juuri muita kuin singlekohteita ei kannata veikata, singlen osuminen tuo 70 - 80 %:n voiton. Pistä miljoona niin saat liki kaksi! Pitäisi riittää ahneimmallekin.
Tänä iltana liotellaan nuo pelikassan viiskymppisen yli olevat hilut eli 3,70 € näin:
16
|
Kärpät - JYP
|
1
|
2,10
|
12
|
Ilves - KalPa
|
2
|
2,00
|
9
|
HPK - SaiPa
|
1
|
1,80
|
Jotta vähäistä on sijoitustoiminta vanhalla warrettajalla tällä haavaa!
ps Muuten tuo tappelija Ruutu ei ollut tämä ikuinen pukari Jarkko vaan hänen kiltti söpöveljensä Tuomo.
EKG:n
pitkäaikaisrekisteröinti (Holter)
11.01.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
9
7
.
Opettaja kirjoitti päiväkirjaansa sydämensä asioiden kulun,
onnistuen vasta kolmannella yrityksellään kirjoittamaan asiallisen tekstin
asioiden kulusta. (Tylsästä kynästä johtuen?)
***
Ensimmäinen yritys epäonnistuu omaan
mahdottomuuteensa
”Pian on kulunut kolme
kuukautta kastraatiostani. Eikä ääni vieläkään ole ylennyt
falsettiin.
On aika tutkia, mikä ja missä
mättää.
On aika astua kompleksiseen
rakennusryhmään sairaalan mäellä.
Halsterin ahteriin islemiseen
astun, mittaavat onko kastraatio onnistunut.”
Toinen yritys tyssää sikseen
Ei vainkaan, otetaas uusiksi vain ja ainoastaan totuudessa
pysyen. Ei ole naurun asia ihmisen terveys, ei varsinkaan oma. Opettaja
tietää että on tyylitöntä tehdä pilaa vakavalla asialla, edes omalla.
”Opettajan katederiablaatiosta
on kulunut pian kolme kuukautta ja on aika tutkia joko sinusrytmi on löytynyt
vai vieläkö rynkyttää sekaisia sointuja, pysyykö paikallaan vai lyökö yhä
mambon tahtiin. Sen takia minuun asetetaan hamsteri vyölle, 24/7.”
Kolmas yritys toden kertoo
Ei hitto, ei vieläkään. Ei se noin mene, vaikka nyt oli
parempi ja totuudellisempi esitysyritys.
Kynä terävämmäksi ja kerran vielä pojat, ja nyt silkkaa
totta.
”Katetriablaatiosta eli
’sydämen sorkkimisesta’, oikeammin hermo-oikoratojen kiinni polttamisesta,
hitsaamisesta on kulunut kolmisen kuukautta. Sydämeen tehdyn viiden sentin
viillon on pitänyt estää impulssien joutumista väärille radoille ja estää
rytmihäiriön synty. Sen tutkimiseksi asetetaan vuorokaudeksi holter vyölle ja
sen viisi piuhaa rintakehälle EKG:n sähkökäyrän pitempiaikaiseen
rekisteröintiin. Käytetty elektroidi: Blue Susan. (Vau mikä nimi!) Asennuksen jälkeen saan ohjeen
päiväkirjan pitämiseksi:
Kirjatkaa aloitus- ja lopetusajat
tekemisestänne; liikunta, kaikki työtehtävät, levot, ruokailut, kahvin ja teen
juonnit sekä nukkumaanmeno- ja heräämisaika. Lääkkeiden ottoaika merkitään
erilliseen taulukkoon.”
***
Tuo kaikkihan tapahtui siihen aikaan kun
Kauppalehti uusitun blogipohjan perusti ja pohja petti eivätkä blogit
ilmestyneet. Asiat ja tapahtumat saivat kehkeytyä kaikessa rauhassa ja
huomaamattomuudessa, huomiota herättämättä.
Valitettavasti tilapula estää 24-tuntisen intensiivisen jopa
intiimin päiväkirjan esille tuomisen tässä yhteydessä; siinä
sitä vasta olisikin mielenkiintoista tirkisteltävää. (aij jai
jaa!)
”Miehen
puheille naurahdettiin, mutta joku vanhempi jätkä sanoi: - Älä puhu, poika, tuommoisia. Ei ole herkkua, kun jätkän terveys
valskaa. Kyllä on Nilokin mennyt maan alta nostetun väriseksi.” Päätalo, 1966:
Viimeinen savotta
Kyläkahviloita
ei enää ole
10.01.2010
- 10:20 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, viimeinen savotta
98
.
Viimeinen savotta II
Tammikuun kymmenennen päivän
sunnuntaina (-18 C)
Loppiaiskeskiviikko katkaisi vuoden ensimmäisen
kouluviikon sopivasti. Joulunajan kynttilät koulun ikkunoilta
sammuivat viimeisen kerran. Pakkaspyöräilyt piristivät; kulki
kevyemmin kun vaihdoin eteen kesärenkaan talvirenkaan paikalle.
Entisin miehityksin, pitkästä aikaa, jatkoimme
opettamista; koululaisia ilmaantui kaksi lisää. Kolmelle opettajalle riittää
kullekin kaksikymmentä oppilasta yhdysluokkaan sekä eskariopelle jää vielä
kymmenen. Täystyöllisyys on taattu sydäntalveksi. Luppoaikaa ei jää. Vaikka
ainahan jostain kumman raosta irtoaa tovi: aina on aikaa kahvikupposen verran.
- Tiedättekö, että tässä kylässä on ollut
neljäkin baaria? Oma-Avun kahvila Kaupparinteessä. Siimes-baari oli tuolla
rautakaupan bensatankkien tienoilla Osuuskaupan jäliltä. Vinkalo uudemman
lakkautetun OP:n kellarissa. Alaristeyksessä Teboilin huoltoaseman baari.
- Ja nyt ei yhtäkään!
- Ei aivan ainutta.
"Tavallisimmat työt, joita joudun näin talviaikana
Lehvässä tekemään, ovat halonteko ja havujen hakkuu tunkiolla. Tänä aamuna
kun menin havutukin viereen, seisoi tähtitaivas täydessä kirjavuudessaan ja
pakkanen napsahteli tavallista äreämpänä metsän puissa ja rakennusten
seinähirsissä. Jo ennen päivän nousua rupesi jalkojani palelemaan." Päätalo,
1966: Viimeinen savotta
Lasten
kanssa iloitsimme
07.01.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, koti, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
99
.
.
r
a
i
k
u
Satanen
- pieneni
ysiysiksi.
JEP!
Koulupäivien
pyöreä luku jäljellä
06.01.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, kertakäyttökamaa,
Local, facta, voe mahoton!, RAIKU
1
0
0
..
r
a
i
k
u
100
- makea määrä alas ammuttavaksi!
Tanja
Vienonen se kävi ennen Nurmioa täällä
05.01.2010
- 18:00 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!, ällös
unta näe!
10
0
.
.
Oli se jo ennen tätä miesliutaa, paljon ennen Tottia, Ollia ja tätä nykyistä. Se kulki silloin vielä omalla nimellään. Siis ajan on ollut oltava (!) missivuosi 1991, kruunusta päätellen.
Keittiössä joimme aamukahvia kun ihan mahoton kopina ja uikutus alkoi kulua avonaisen ulko-oven hyttyshetaleiden takaa, semmoinen enemmän sääliä kuin häiriöä herättävä ääntely kesäisessä aamussa. Oli käytävä vilkaisemassa.
Nainen kuin merenneito makasi puoliksi eteisen lattialla, pitkät raajat ulkorappusten puolella, ja vaikka pää oli verta valuva ja haavoilla, kasvojen kauneus oli silmiinpistävä. Vaatteet, mikä niitä nyt enää jäljellä oli, olivat repaleina, reikäisinä ja hiekan hankaamina. Itikkaparvi innitti ympärillä kiusana.
Pihamaan läpi oli kynnetty ura heinikkoon ja hiekkaan. Maantieltä on ryöminyt tähän rapuille, on täytynyt olla kivulias ja aikaa vienyt matka tuolla voinnilla.
Siinä se uikutti mahallaan ja sätki pitkillä raajoillaan, sen verran sai sanottua, jotta selvisi että auto oli sitä kolhinut aamuyöstä tuossa kuusiaidan kohdilla. Se osoitteli sormellaan pihalle päin ja näytti kuusta kohti, me arvelimme että se vain houri järkytyksestä.
Välähti mielessä että nimmari tältäkin pitäisi vihkoon saada, mutta kun katsoi sen kärsimystä niin eipä sitten tohtinut. Kohta jo ulisi ambulanssi pihaan ja korjasi uhrin.
Pintahaavoilla ja ruhjeilla se tuntui siitä selvinneen kertoivat kyläläiset tuoreeltaan. Se taas että se oli varmasti se selvisi kun jonkin päivän perästä ruohoa leikatessa karahti leikkuri kiveen ja sammui kuusen alle. Tarkemmin kun katsoi niin ei se ollut kivi vaan säpäleiksi rikkoutunut kruunu; siksi se oli kuusta osoitellut!
Ikuiseksi arvoitukseksi jäi mikä sen tänne jumalanselän taa oli lennättänyt ja vielä yksin - eikös kuuluisuuksien tulisi olla kuuluisimmissa paikoissa, näkyvimmillä näkyvillä. Vaikka on täällä nähty sittemmin myös tuomari-laulajakin, se yön ainoa valopilkku, makailemassa aamuyöstä venesatamaan vievällä tiellä keskellä tietä mäennyppylällä täydessä unessa.
Mikä kumma niitä tänne kiskonee ...
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Virpi
Miett...eikun Kuitunen
04.01.2010
- 14:42 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, uutiset, kertakäyttökamaa,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
10
1
.
.
”Keskeyttää Tourin ja palaa
Suomeen harjoittelemaan. Silleen. Eikä raha ole koskaan merkinnyt mitään!
Köyhän miehen luo palaa miettinen ’harjoittelemaan’.
Muistatkos kun aikanaan tämä
Vähäsöyrinki hehkutti ruutu rutisten: Kiitos Virpi! Kiitos
Virpi! Niin mites
siinä sitten kävikään. Tais Tuppurainen olla Tappuraisen takuumiehenä…
On nää veitikoita. Virpi
Tuus L”
Kylä
muutoksen kourissa
03.01.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
KIRJALLISUUS, viimeinen savotta
10
2
.
.
Viimeinen savotta I
Tammikuun kolmannen päivän
pakkassunnuntaina (-28C!)
Alkavat taas loman jälkeen ylänumerot
huveta: 102 koulupäivää enää jäljellä, sitten panevat puomin koulun
tienhaaraan, pöngän koulun ovelle ja laudat koulun ikkunoihin; koulun
112-vuotistaival on ohi tässä kylässä. Koulu ei kuole oppilaiden (+70)
puutteeseen, vaan kunnan rahanpuutteeseen (-3 milj.€).
Kylään jäävät rautakauppa,
parturi, paja, korjaamo sekä metsäkoneyritys. Kaksikerroksinen kivitalo,
seurantalo talkoilla rakennettu, naapuritalo - koossaan melkein koulun
veroinen. Katuvalot ja jalkakäytävä, jonka tomerat koululaiset
parikymmentä vuotta sitten hommasivat määrätietoisella toiminnallaan: koulun
mäeltä kirkolle johtavaan alaristeykseen asti. Pururata,
valaistu viiden kilometrin latu-ura, kenttä ja kiekkokaukalo, jonka
talonmies on tähän saakka taikonut luistelukuntoon jokaikinen
talvi.
Iso on muutos edessä kylälle ja
kyläläisille. Viimeinen talven ja kevään kestävä savotta käynnistyy
aikaisin huomisaamuna. Jäämme seuraamaan lentojätkänä lopun lähenemistä.
Ei parempaa!
02.01.2010
- 17:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
10
2
.
.
Purjehdustaidottomana sisämaan eläjänä olen oppinut Kilven Alastalon salista asiaakin. Nyt tiedän laiva-arvojärjestyksen mitättömimmästä uljaimpaan:
- JAHTI
- KALJAASI
- KUUNARI
- PRIKI
- PARKKI
- Langholma kapteenien kapteeni,
pitäjän napamies
- Karjamaa kahden manttaalin
pihi isäntä
- Krookla puolentoista manttaalin
mies, silti kirkossa etupenkinpaikka
- Mattsson Alastalon isäntä-Herman
- Pukkila kateellinen vastarannan
kiiski
- Härkäniemi myhäilevä vanhapoika
- Lahdenperä lautamies jonka
metsästä mahdolliseen parkkiin laudat
Naisia ainoastaan kaksi, jotka tarjoilevat pian kuumat totit, jotta asiaan päästäisiin:
- Eevastiina Alastalon topakka emäntä
- Siviä Alastalon sievä tytär
Yhä sadattelen että näin vanhaksi piti elää ennen kuin uskalsi pelotteluista irtaantuneena imautua Kilven kylkeen. Jos ei vielä ole tullut mainituksi (he-heh): Mahtava mies tämä Kilven Voltteri! sanoineen päivineen - on siinä hilkansuikua kerrakseen, siinä tapahtumattomuuden runsaudessa.
Olisipa sitä sanattomaksi jäänyt jos Volter olisi väliin jäänyt. Päätalon, Haanpään sekä Mukan jokaisen sanan lukeneena ja luulleena ettei ilmeikkäämpiä sanoja eikä esittäjiä enää voi olla, on mukava erehtyä ja havaita että on: Kilpi on.
Kirkolle-kirja oli jotenkin sees ja ihmiset lämpimimmillään, Kilven viimeinen teos. Pitäjän pienempiä -kirjassa karahdeltiin rajummin, ihmiset olivat inhimillisesti heikoilla. Alastalon salissa istuu itseellinen miesjoukko ja jokainen itsetunnoltaan sitä luokkaa, että 'ensin tulen minä, kumminkin'. Huumorin määrä on valtava piiloudessaan, sen löydettyä on pakko yhä uudelleen ja uudelleen palata ja lukea taaksepäin. Ilmankos ei lukemisen harppa edisty kuin korkeintaan viisi sivua päivässä!
"Suurenmoinen romaani elämän ja mielen kompleksisuudesta, Suomen Proust", ilmoittaa professori Matti Klinge mielipiteenään.
- Höh, mitenkä sitä taas tähän samaan rysään sotkeutui - Kilpi ja Kilpi ja Kilpi ja - vaikka on uusi vuosi jo toista päivää! Sitäpä pohdiskelen kahdenkymmenen asteen pakkasta ikkunasta ihastellen, metsähiihdolle valmistaudun, sarkatakkia ylle jo sovittelen, harmittelen kun ylänappi ei tahdo pysyä kiinni. Ja ihmetellen kiittelen joululahjaani ja sen antajaa: nyt minun kaapissani on se 1.painos Pitäjän Pienempiä - saaristoväkeä arkisillaan.
ALEKSIS KIVELLE
"Seitsemän
Veljeksen" kuolemattomalle runoilijalle omistettu hänen
satavuotis-muistopäivänään 10. X. 1934. Volter Kilpi
Kenelle on Suomen kansa
kiitollisuuden velassa siitä kielensä ja henkensä jalosta ilmaisusta ja
korkeasta kaunistuksesta, jonka Aleksis Kivi Seitsemässä Veljeksessä on sille
elämänsä lahjana jättänyt? Tietenkin Aleksis Kivelle itsellensä ja sille
kohtalon armolle, joka hänet kansallemme soi kirjallisuutemme huomenissa."
Presidentin
uuden vuoden puhe
01.01.2010
- 12:56 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, LENNU
10
2
.
.
"Sais tuo Halonen nyt edes kerran
vuodessa ilmestyä kansalleen livenä. Puheen pitäs tulla suorana
tv:stä kuten Kekkosen aikana.Tuntu olis toisenlainen kuulijalla: se tuossa
ja mie tässä, molemmat tällä hetkellä. Se ois sitä läheisyyttä. Nytkin
jäi akuutti asia käsittelemättä.
Kaikesta huolimatta. Hyvää Uuuuutta Vuotta
Sinulle ja pressalle!
Tuus Lennart"
Kiitos - samoin Lennulle. Muistaapa kirjoitella. Eppäilen kyllä ettei
Lennun terveiset Tarjalle tätä kautta mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti