Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 29. toukokuuta 2021

Munsterhjelm Sofie

 Otetaas tästä väärän koivun takaisesta aatelissukulaisrouvasta selvää:

Ei se niin helppoa ollutkaan, elämä - olemuksesta päätellen.
Vaikka aluksi kutsuja, tanssiaisia ja pöytäherkkuja riitti:

'kuivattuja etelän hedelmiä, manteleita, viikunoita, rusinoita ja rintasokeria'

Onko teidän pöydässänne moisia herkkuja saatavilla, ja oletteko viime aikoina pyörähdelleet poloneesit, polskat, katrillit silkkileningeissä tanssisaleissa ja -salongeissa?

Hänellä oli aikanaan kahta kummempiakin mahdollisuus nautiskella - ja hän pyörähteli; välillä tosin kaikki meni päin puuta ja piti pureskella näkkileipää ja tyytyä metsämarjoihin etelän hedelmien sijasta.

Kaiken menettäminen johtui rakkaudesta: naida nyt huikenteleva poikamies, jolla muka ei ole omia lapsia!(oli 4) Ja varallisuutta, muttei muka velkaa!(oli)

Vanhempiensa kuoltua omapäinen varakas Sofie Munsterhjelm (1801-1867) huimuudessaan valitsi miehekseen Lars von Platenin keneltäkään kyselemättä, veljien varoittelusta huolimatta.
Pian pitikin Toivonniemen kartano myydä eikä sittenkään velat tulleet kuitatuiksi. Mies luikki sotimaan Kaukasukselle ja Sofie jäi puille paljaille kera kahden lapsen.

Mutta nainen nousi sitkeydellään ja ahkeruudellaan alemmilla kerroksilla käytyään takaisin omillaan toimeentulevaksi eläjäksi. Jopa niin ettei tarvinnut käsiään liata navettansa töissä.

Eletään Venäjän keisarien aikaa Suomessa 1800-luvulla, jolloin naisella ei juuri sijaa valtakunnassa ollut. 
Elettiin vuosisataa, jonka aikana mentiin kohti vapautumista, naisen ja rahvaan etenemismahdollisuuksia. Niin tulkitsee professori Kirsi Vainio-Korhonen 1800-luvun.

Ja nythän, pari vuosisataa myöhemmin, on meillä melkein kaikilla täysi vapaus kävellä kauppaan ja kerätä ostoskärri täyteen vaikka kaikki aatelisten herkutukset tuoretuotteina eikä vain kuivattuina.
Eikö niin?

Siis: aatelisten onnellisuusaste saavutettu.

lisää
 Kirjavinkeissä

10 kommenttia:

  1. Hyvä huomio! Kaiken lisäksi nykyään saa joka pikkukaupankin hyllyltä valmista ruokaa kylmänä rasioissa ja vähän isommissa jopa syömälämpöisenä palvelutiskiltä.
    Omat lapset juuri muistelivat, miten heidän pienenä ollessaan ostettiin kokonainen kana ja nyt saa jos minkäkokoista viipaletta ja palasta, valmiiksi maustettunakin.
    Sofie Munsterhjelmin aikaan on tietenkin pitänyt ensin teurastaa kana tai ampua lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm

      vaan mitäs sanot onnellisuusasteesta tässä tavarameressä?
      (mikäs meidän kultturellien, jotka nautimme enemmän epäkonkretiasta! :))

      Poista
    2. Eipä näytä porukka ihmeemmin iloitsevan hyvästään. Kun houkutuksia on niin mielitekoa luullaan näläksi ja sitten tuskaillaan kilojen kanssa. Oikeaa käsilaukkua metsästäessä hutiostokset raahataan kirpparille, kun löytyy vielä parempi.
      Katsoin Netflixistä sarjan My Love, kuusi tarinaa tosirakkaudesta, jossa näytetään, miten kuusi vanhaa pariskuntaa eri puolilta maailmaa elää elämäänsä. Huomioni kiinnittyi heti siihen, miten monessa maassa vanhat ihmiset siristelevät silmiään ja käyttävät suurennuslasia, meillä silmälasit uusitaan heti kun ne eivät enää täysin korjaa näkökyvyn puutetta. Samoin monella näytti olevan lonkkanivelen kuluma eikä apuna ollut kuin keppi, meillä saa uuden nivelen eikä se ole rahasta kiinni. Kyllä meillä on onnen edellytykset ihan tappiin, kun vain osattais olla ihmisiksi ja iloita kaikesta hyvästä. Rakkaus ei näyttänyt olevan kiinni elintasosta.
      https://www.netflix.com/fi/title/81001959

      Poista
    3. mm

      "3 lasit 1 hinnalla - Nissen Optikkohttps://www.nissen.fi › 3-lasit-1-hinnalla. Lisäksi..."

      Muodinko vuoksi kolmet lasit?
      Ei ainakaan tarpeen.

      Poista
  2. Vai sellainen aatelissukulaisrouva. Olisivatpa nykyäänkin pöytäherkut noin terveellisiä (paitsi tuo sokeri). Nyt kun en enää saisi syödä juurikaan sokeria, niin mukavaa olisi mennä kahvipöytään, jossa olisi tuollaiset tarjoilut. Mutta olipa se sitten karuakin välillä, kun puute pakotti syömään näkkileipää ja metsämarjoja. Terveellisiä nekin kyllä! Luin kerran yhden satavuotiaan haastattelun, jossa hän kertoi terveytensä salaisuuden olevan jokapäiväinen puolukoitten syöminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjis

      josko rintasokuri ois tavan sokeria terveellisempää. ;)

      ps
      http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rintasok.html

      Poista
  3. Sukulaiseni: https://fi.wikipedia.org/wiki/Teodor_Avellan

    Tämä mies hmm "ryssi" Venäjän suurvaltaa-aseman. Vähän mahiksia, että itse pystyisi töppäämään yhtä pahasti, vapauttavaa...

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvvon

      sittenhän saatat olla sukua myös toiselle 'ryssijälle', naiselle joka sotki Joel Lehtosen elämän kun ei suostunut hävittämään tämän lähettämiä rakkaus-/tunnustuskirejitä: Sylvia Avellan. Tai ennemminkin sukua Sylvian aviomiehelle Niilolle.

      https://www.city.fi/blogit/hikkaj/kirjailijan+intiimit+kirjeet/124979

      ps
      ennätähän Sinäkin vielä 'maasi myydä'.

      Poista
    2. Olen varmasti sukua V:n meriministeri, amiraali Theodor Avellanille, joka siis oli tuhoamassa V:n suurvalta-asemaa Tsushimassa, mutta siitä olen vain haaveillut, että saattaisin olla sukua jopa itselleen...




      ... Viivi Avellanille.

      T. JV

      Poista
    3. jvvon

      kuka on viivi avellaani?

      Eero Avenin kyllä tiedän.

      Poista