Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 31. joulukuuta 2012

Viimeistä päivää

kuin elää moni.
Mutta niinhän puhtaasti opetetaankin: eivät taivaanlinnutkaan jne.

Hieno päivä illassa: lumenvalkeutta ja hiihtoliikuntaa pertsalla, lukemista lukuunottamatta primitiivistä yksinkertaisuutta.
Lukuvuorossa lehtosta.
Joel Lehtosen elämästä ja taiteesta kertoo Pekka Tarkka, joka Markkinoilta-runokertomusta ruotiessa pääsee Joelin sen hetkisistä kaipuista perille pariisien ja eurooppojen jälkeen: yksinkertainen elämä.

Miten olis kuuliaiset Juvalla ja käväisy Mikkelin markkinoilla!
Jahvet Hepsulainen on järjestänyt tyttärelleen Impi Potentillalle häät Nuutti Massisen eli Nurkka-Massin kanssa. Se on silkkaa liiketoimintaa.
Joel parodioi.  Kielosilla kantelon -tyylisestä lirkuttelusta Eeliel Persikka tekee lopun pamauttamalla äänekkään pierun.

Outo kirja, tuntemattomaksi jäänyt, Joelilta. Alkutuotantoa, ilmestynyt 1912, paljon ennen klassikoiksi päätyneitä.

Vaan nytpä päättyy vuosi 2012 ja alkaa uusi.
2013 eli parempaan päin toivotan kaikille teille!

uudenvuodenaattoilta  -2C  12km/230km+€  tienattu talven lumilla


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kommenteilta karussa

Tämä on hyvä paikka, oikea rauhan satama. Täällä on hyvä olla, täällä saa olla suojassa saasteelta eli välttyy sen kaltaisilta kehittyneiltä kommenteilta, joita tuonne julkisemmalle puolelle muutamat sanasepot ovat pyhänseutuna intoutuneet luomaan niin minulle kuin muillekin; ei niissä mitään henkilökohtaista ole jotta nokkiintua sietäisi:

VEIKKO kirjoitti 28.12.2012 - 22:42
SAATANAT KAIKILLE KAUPPALEHDEN LUKIJOILLE TOIVOO.VEIKKO JASKARI
 

seppo kirjoitti 28.12.2012 - 22:43
samat sanat helvetti ja perkele
 
EKI kirjoitti 30.12.2012 - 15:23
IHAN SAMAA PASKAA TAAS ! 
WC-seinäkirjoitusta kotikoneelta maailman julkisivuille. Kätsää: ei tartte vaivautuu yleisiin veskiin. Sen kuin kotonaan lorottelee.
Helpotus kuin helpotus!
su  -3   9/218 km/€ 
 

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kakssatanen puhki

Käytännön ongelmia: viime talvena kirpputorilta kolmella eurosella ostetut siniset karhut oikkuilevat. Tai oikeastaan toinen ainoastaan: piti jättää liimapuristukseen irtoava pohjamuovi ja ottaa hangen hangattavaksi neljänsadan euron itse itsensä voitelevat voitelemattomat sukset.

Täällä itäisellä maalla tuota lumenkehnoa vielä niin turkasen vähäisesti että metsäteillä hiihdättää, rantatietä saaresta saareen päähän puomille. Auramiehen linko muutaman kiven heittää näkyviin, ja siitäkös itku kalliiden suksien tärveltymisestä.

Mutta niin vaan täyttyi, kun viisipuoli kilometriä hiihti yhteen suuntaan ja tullessa kiepautti korkean mäen taakse ja lasketteli saman takaisin, tusina kilometrejä lakkariin ja samalla ylittyi kahdensadan etappi kilsoissa eli samalla siis euroissa. Sehän on euro per kilsa, you know.

Lauantaipuhteeksi ihan nokko. Sitten muuta kuin odottamaan ase-Kaisaa telkkuun rinkiä kiertämään ja jännittämään: hutiko tulee vai osuma.

Sen verran Lehtosta toki ettei ihan dilliksi luultaisi, tietämättään muuttuisi.
la  -7  12/209 km/€ 

Pörssihaukkana

Pössihaukkana pörssissä kiinni. Vuoden viimeinen päivä tehdä kauppaa eli kuittailla vanhojen aikojen tappioita. 2009 tehdyt tappiot ovat korvattavissa tämän vuoden mahdollisilla voitoilla.
HUOM! mahdollisilla.

On siinä pörssihaukoilla kiirusta - pikkubjörneillä jernimistä!

pe ulkosauna -1  12/197


perjantai 28. joulukuuta 2012

Ennen vanhaan ei suihkuteltu

Vaikka koko päivä olisi mäkeä ylösalas kavuttu ja lasketeltu, hikisinä möyritty; tultiin sisälle, ei vaihdettu kuivempia vaatteita, syötiin ja kellahdettiin yöpuku päällä illankamussa nukkumaan. Ja huomenna möyrittiin taas uudelleen.
Eikä mistään kissankarvasta allergiaa saatu, tai hevosen kikkaroista.

Lauantaisin lämmittivät ulkosaunan, silloin pestiin itkun kanssa tukka ja itkutta muut paikat, vedettiin yöpuku päälle ja jätettiin likaiset alusvaatteet äidin pulsaattoripesuun saunan pukuhuoneeseen.

Nyt joka päivä jokaisen lenkin jälkeen pestä hinkataan vanhaa nahkaa niin että hyvä jottei kuiva nahka puhkea. Saunotaankin lähes joka kerta.

Siinä on hygienia huipussaan kun suihkussa vedellä lotraa ja saiputta joka koloon tellää.

Aivan oudolta tuntuu jos lenkin päälle ei saunaansuihkuun kiiruhda, jos joku este sen estää: vesikatko tai jokin.

Ei voi oikein kuvitellakaan että lenkin jälkeen vain kuivaisi pyyhkeellä itsensä, vähän kasvoja hölväisi lavuaarissa, kainaloita kastelisi.
Vaan tänään kuvittelin - ja toteutin!

Ja kas - toimi!

Eikä siitä mitään hajuvanaa jää jos minne kulkeekin, olokin on ihan rexonanraikas.

to tapaninpäivän jälkeen  -8  9/185 km+€

torstai 27. joulukuuta 2012

Vatsa sisään ja täysin rinnoin

hiihtourakan kimppuun, sano!

Tulikin paistettua se liikkiö! Helpompi olisi ollut sitäkin kantaa käsissään kuin mahassaan. Ja helpompi olisi ainakin hiihdellä hankia hiljokseen jos koko köntän olisi jättänyt kaupan tiskille.

Vaan ei kun ei, ei viimekään vuonna eikä toissakaan eikä ensi ...

Näillä mennään.
- Teen parhaani ja katsomme sitten mihin se riittää, vastaan mahdolliseen kysymykseen laimeasti.
 
Yhtä löperösti kuin Marjo Matikainen aikoinaan.

Tänään tuli pitkästä aikaa kasi lisää tapanin auringossa ja pakkasessa. Eli koossa 176 €. Tonnista puuttuu siis enää vaivaiset 824 km.

Puolenpäivän ulkosauna maistui.
ke tapani   -16C  8/176

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaamua

Ulkona vielä hämärää aamunkutjua. Kello puolta yhdeksää läppää.

Siis: Ihanko oikeasti tämä aamu on SE aamu, se jolloin Jeesus syntyi!
Ilmankos on niin rauhallista.

Vaimon paikalla nukkuu kissa ja kehrää, vaimo on lähtenyt kirkkoon, joulukirkkoon. Lempi näki ikkunan läpi eilen aaton pimeydessä ketun, joka  kuusiaidan viertä jolkotteli, painui litteäksi, se pelkäsi., meidän Lempi.

Me pojat, leikattu Lempi ja minä, kuuntelemme Jussi Björlingin O helga nattia, jonka Äijä on kaivellut tänne.
Oikein selkäpiitä viiltelee; kunhan ei seassa ketunpelkoakin, hyppysellisen verran.

Auvoisaa on olo, on.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kinkunhaku

Kuusenhaun jälkeen vuorossa viljapossu. Haettava sekin, koska ei meillä enää viiteenkymmeneen vuoteen ole omaa sikaa viljelty, tahi kasvatettu. Ihan kaupungista asti aina noudetaan.

Vaikka muistan sen ajan kun navetassa sika röhki, isot korvat maata viilti. Jossain siellä kanojen alla patukkahännän, Tutun, takana omassa karsinassaan. Sitten tuli Reino ja lasautti sillä aikaa kun me nassikat olimme hakemassa saparoveistä naapurin Artulta, joka nauraa hirnahti jotta vai saparoveistä!.

Kymmenen kiloa sitä onnea on nyt pussissa vartoomassa viileässä potka paljaana hopeakääreeseen kätkemistä, halkouuniin joutumista. Toivottavasti se ei enää maistu kalalle kuten kalarehuilla syötetyt siat vuosikymmen sitten tai ettei se tuoksu kypsänä sonnalle kuten solokkusankosta syötetyt siat joskus.
Maistuisi viljapossulle, luomullisesti kasvaneelle. Vaikka mene näitäkään nyt tietämään tai uskomaan - jottei vaan olisi kasvatettu kuin oopperalaulajan luomumaatilavilja: Meni kaveri Martin luo kylään. käytiin navetan ylisillä, missä heti oven pielessä apulantasäkkejä pino. - Mitäs mitäs? kysyi vieras. - No ei kai se muuten kasvais! jyrisi itsestäänselvyytenä matala basso.

Laitetaan kinkku aattona uuniin, kunhan ensin leivinuuni koivuilla tuliseksi lämmitetään, sittenpä tuon kypsänä maistaa.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kuusenhaku

Vuoden työt alkavat olla pulkassaan. Viimeinenkin työ tehty on ma pääsin voitt....

Pakkasta kerrankin kunnolla kuusenhakureissulle: rapiat 23 celsiusta näyttää digitaali ja sota-ajan vähähopeinen, tuo hävytön, 26, riippuen miltä korkeudelta pula-ajan mittaria tsiigailee; vissiin niillä oli silloin ollut pakkasmittaritehtaissa pula Hegestä ja olivat lirauttaneet näyttötolppaan turhan naftisti ehtaa ainetta.

Metsään mentiin sota-ajan mittarin mukaan, koska niin saatiin kuusenhaku joulummaksi.
Karvareuhkat ja sarkatakit niskaan ja ei kun kahluulle. Siellä metsässä jotenkin tuntui kaarisaha olalla, että se olisikin ollut pyssy ja kohta piippalakkeja vyöryisi puiden takaa ja pääsisi lasettelemaan ihan sitä tehden.

No ei vainkaan, ehkä nykyajan lapsista saattaisi tuoltakin tuntua.

Meistä ei. Meissä kaikui reipas joululaulu, se jossa lauletaan että joulukuusen kuusen hankintaan ...

Helposti löytyi tämänvuotinen, turhankin helposti. Ajoimme pitkin rantatietä, jonka vieressä sähkölinja kulkee ylväänä ja kaikenhuomion vievänä. Ja kohta laavun jälkeen roikkui näreen oksalla pala vihreätä nauhaa, aivan kuten lankomies oli sanonut.

Se kuusi oli meidän. Niskat nurin ja kyytiin,  takakonttiin retkottamaan.

Varmasti siitä kaunis kuusi saadaan, kunhan sulatellaan ja koristellaan kinkkua paistellessa - sitten aattona.

perjantai 21. joulukuuta 2012

KalPa - SaiPa

PA/PA. Kalevan ja Saimaan Pallo vastakkain Urholla. Kaksi kunnon suomalaista nimeä kerrankin urheiluseuran nimenä.

Ei aina noita helsinkiläisä tai lännen joukkueita, kerrankin telkussa kaksi sisäsuomalaista, jopa itäsuomalaista. Kapasetkin Joensuusta alunperin. Samin poika Kasperi,16, pelaa ekaotteluaan liigassa, isä rampana jännittää sivusta. Siinä muuten suu kävi Mehtimäellä  yhtämittaa, kun ukki-Hannu johdatteli aikoinaan Jokipoikia mestaruussarjan saloihin vasta avatussa jäähallissa. Ukilla oli kaulasuojana mustan poolopaidan kääröllä oleva kaulus.

Ei Kasperi maalia tee, eikä tarvitsekaan, vielä, vaikka voittolaukaukauskisassa pääsee yllättäen kokeilemaan.

Lalli ei enää pelaa SaiPassa, HIFKissä puolusti aikoinaan ja kävi Mehtimäen pakkasissa jäykistelemässä: ei takuulla olisi Partinen saanut taivutettua ruhoaan polvet suorina niin että sormenpäät olisivat jäätä koskettaneet. Tosin vastustajan milloin mikäkin osa kosketti kun Lalli tavoille koulutti.

Kuopion porukassa pelaa ainoastaan yksi ulkomaalainen, Mashur, Lappeenranna sakissa on useita, mutta myös monta aitolappeenrantalaista.Ylen suomalaisia joukkueita kumpikin, silti. Ei niin kuin koripallo-Katajassa, jossa ei hajuakaan itäsuomalaisuudesta, hyvä jos suomalaisuudesta; se sakki saisi pelata vaikka Pietarissa tai Tukholmassa ja yhtä täydestä menisi.

Mutta siis: sykähdyttävää katseltavaa ja jännittävääkin - 5 min ennen loppua tilanne 2 - 4.
Sanon vaimolle etten löisi rahojani vielä SaiPan voitolle.
Niinhän käy: Kolehmainen 3-4. Sakari Salminen 20 sekuntia ennen loppua 4-4. Rankuissa monen laukojan jälkeen: Miettinen 5-4!
Pinna Lappeenrantaan, kaksi Kuopioon. Sarjataulukossa SaiPa toisena ja KalPa kolmantena.

Maalikooste
Sarjataulukko
to -16 12/168 km/€


torstai 20. joulukuuta 2012

Kartoimme Helsinkiä kilvan

Kävi kaveri lapsuudesta, ikuinen ystävä, koulukaveri koko koulunkäynnin ajan. Viimeksi tapasimme ylioppilaskesänä ja siitä on aikaa 'bostonin verran', lipo neljäkymmentä vuotta!
Urat on takana ja muisteltavaa vähintään Päätalon verran.

Kahdessa tunnissa ei kummemmin edetty, sen verran sentään, että muístatkos kun kumpikaan ei halunnut Helsinkiin mennä sen takia kun kaikki sinne halusivat mennä, maaltamuutto kiivaimmillaan. Met emme halunneet edes käydä!

Pistettiin kilpa pystyyn: kumpi myöhemmin?

28 vuotta, pari viikko vaille kulahti minulla, Rekolla pari viikkoa yli 28 vuoden. Reko voitti, Nyt saimme kilvan tuloksen ratkaistuksi ja tietoon. Tiukalle meni. Itse kartoin pääkaupunkia niin että muiden Pohjoismaiden pääkaupungit kolusin, Tukholman ensin ja sitten Kööpenhaminan ja Oslon. Islannin Reykjavik taitaa tulla nyt vasta ensi keväänä.
Reko oli vältellyt nekin ihmispesät.
Sitten joutui pakon sanelemana pistäytymään Helsigissä kun graduaan varten piti haastatteleman muuatta arkkitehtia.

Harmi ettei haastatellut kuukautta aikaisemmin, nyt vei tietämättämme voiton.

Peilihäät-kakusta palan tarjosin voittajalle.

ke -19 C  komea oranssiaurinko taivaanrannassa, puolikuu liki lakea  12/156 km/€

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hääpäivien nimet ja nimitykset


Yhteinen elomme tää tänään vuosiltaan nro 28, aika risuaitaa roomalaisittain XXVIII.
Mutta mikä on homman eli päivänn nimi?
   Luntataas: Häiden vuosipäivät Suomessa
1 vuosi — paperihäät (myös pumpulihäät)
2 vuotta — pumpulihäät (myös paperihäät)
3 vuotta — nahkahäät
4 vuotta — keramiikkahäät (myös kukka- tai hedelmähäät)
5 vuotta — puuhäät
6 vuotta — sokerihäät (myös rautahäät)
7 vuotta — villahäät (myös kuparihäät)
7½ vuotta — messinkihäät
8 vuotta — pronssihäät (myös kumihäät)
9 vuotta — pellavahäät (myös paju-, savi-, kromi- tai keramiikkahäät)
10 vuotta — tinahäät (myös posliinihäät)
11 vuotta — teräshäät
12 vuotta — silkkihäät
12½ vuotta — kuparihäät (myös nikkelihäät)
13 vuotta — pitsihäät
14 vuotta — norsunluuhäät
15 vuotta — kristallihäät
..20 vuotta — posliinihäät (myös pronssihäät)
25 vuotta — hopeahäät
30 vuotta — helmihäät (myös norsunluuhäät)
 

35 vuotta — korallihäät (myös jadehäät)  40 vuotta — rubiinihäät
45 vuotta — safiirihäät        50 vuotta — kultahäät
55 vuotta — smaragdihäät   60 vuotta — timanttihäät
65 vuotta — kruununtimanttihäät (myös kruununjalokivi- tai rautahäät)
70 vuotta — rautahäät (myös puuhäät)
75 vuotta — timanttihäät (myös rauta-, pelti-, malmi- tai briljanttihäät)
80 vuotta — platinahäät (myös briljanttihäät)
MITÄ? KUMMAA!  Ei kukaan keksinyt, kenelläkään välähtänyt nimetä kahdenkympin jälkeen ykkösvuosia!
Ei hätää: tässähän näitä - häitä:
21 vuotta - venttihäät
22 vuotta - suksihäät
23 vuotta - sauvahäät
24 vuotta - sompahäät
25 vuotta - HOPEA 
26 vuotta - sormihäät
27 vuotta - koukkuhäät
28 vuotta - peilihäät
29 vuotta - ryppyhäät
30 vuotta - HELMI
                               jatk. myöh. (keinutuolihäillä sun muilla)
 
Enää vuosi ryppyhäihin!
Nähdään!
ke  -18C  aurinko!  12/156 km/€

 

tiistai 18. joulukuuta 2012

Maajussit ja Vain elämää

Vähitellen on aika tehdä tiliä vuoden 2012 saldosta elämän eri alueilta.
TV-viihde tänään.

BB jäi tältä vuodelta suurinpiirtein sivuun: aika paksua menoa, jossa katsojalle jäi pelkkä katsojan osa. Ei riitä!

Hintsasen tunku loppulauluihin vei terän Tartu mikkiin -ohjelmalta: Sami on kaljuineen kuin rääkyvä pikkuvauva tai pikemminkin pikkuhäirikkö luokkahuoneessa, jolle opettaja tuon tuostakin joutuu latelemaan pikku-uhkauksia.
Uutisvuodossahan se varsinainen vaavi on: voi sitä Jarin pärstän omahyväisyyttä! Yök. Jää väliin jo senkin takia kun Saanila ei kunnolla mahdu ruutuun, kuten Kajavan mukaan ei aikoinaan Tapani Kansakaan.

Kyllä siinä niin kävi että viihdeohjelmien oman Jemma-pystini vie Vain elämää -ohjelma neloselta.

Kukaan ohjelman artisteista ei inhottanut, päinvastoin oppi sietämään Neumannia ja Sillanpäätä; Siltsuhan oli suorastaan hurmaavan hauska, niin rento; ja se nyt on yksi ja sama onko homo vai hetero - se nyt mikään ihmisen mitta ole.
Cheekistä en ollut kuullutkaan; nyt jäi se käytettyyn makuupussiin menemisen kammo miehestä mieleen.
Jonne Aaronin persoonasta olen pitänyt aina, vaikken sen levytyksistä.
Erin oli ihanan itkuinen tytöntyllerö ainaisissa makeissa valkoisissa kumppareissaan.
Kaija Koon kopeuskin välillä murtui.
Äidillistä Katri Helenaa ei kukaan ikinä voita!

Kaikkien artistien eläytyminen, tilanteisiin antautuminen - oli se aitoa ja ainakin inhimillistä. Tavan tallaajia, laulamisessa tosin taitavampia.

Maajussille morsian konsepti, hienosti sanottuna, nappaa toisen sijan omassa Jemma-kilpailussani. Vaikka niin kepulainen ohjelma onkin. :)


Kolmatta sijaa en jaa kenellekään tässä vaiheessa vielä.

ma  -9C +tuulta viiden asteen verran Hyytsaari-tiehiihtoa yhä
koska maastossa lumesta kapelo
  12/144 km/e

maanantai 17. joulukuuta 2012

Jouluruokaa tarjoo ABC:n väki

Tänään piti hiihtää tavallista aikaisemmin, jo ennen puolta päivää, koska kolmeen mennessä oli käytävä appamassa kystä kyllin. On se vaan merkillistä ettei sitä ikinä eikä kuuna kullan valakiana opi ihmisten tavoille ruokailuasioissa. Eli nauttimaan ruokapöydän tunnelmasta.

Ei. Edelleen olen sitä mieltä että ruokailu on tankin täyttämistä, jotta taas jaksaisi potkiutua pätkän eteenpäin. Ajat, niin kuin autosi, itsesi ruoka-astioiden viereen, ja alat mättää, kun tankki on täynnä ja alkaa läikkyä yli, lopetat. Pyyhit roiskeet ja jatkat matkaa.

Niin siinä aina käy vaikka kuinka pyhästi päättäisi pitkittää.

Nyt tosin, aivan muista syistä, kävi toisin, ja ruokailu loksautti suun auki pitemmäksi aikaa.
Pöytään tuli tuttu, vaikka naapuripitäjässä oltiinkin, paikkakuntalaisia, ja kertoi suruviestin.

Vanha kauppiaspariskunta oli ajanut mutkikkaalla tiellä kolarin. Auto oli alkanut heittelehtiä, vastaan tuli pakettiauto. Jälki oli rumaa, lopullista.

Kuolemat joulun alla, syntymäjuhlan edessä. Odottamatta.

Ja samaan syssyyn istuutui pöytään toinenkin mies, puolituttu lehtimies.

     "Teidän pitäjäläinen, meidän entinen toimittajamme, menehtyi nopeaan tautiin. Tiedättekö? 
     "Ei olla kuultu."
     "Sen poliisin vaimo."
     "Tunsimme toki."

Johan nyt! Joulun alla ilouutisten sijaan suru-uutisia niin paljon että ruoka jäähtyy. Ruoka-aika venyy.
Mutta kaukana nautinnosta tämmöinen.

su  -7 C  tuuli melko ärhäkkänä 12/132 km/€

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Muutto pienempään

Koko lauantainen päivä siinä meni kun poika muutti asuntoa. Pakettiauto liikkui tiiviisti kaupungin toiselta laidalta toiselle sillan yli. Pesukonetta sänkyä pöytää jakkaraa lakanaa pyyheliinaa tietokonetta kravattia ...
Paniikinpoikastakin seassa: mahtuvatkohan pienempään.
Onneksi sää suosi, sateli lunta vain nimeksi, pakkastatakin kohtuulliset kymmenen. Tuuli tosin tuimasti tuhahteli, kävi luihin ja ytimiin kun sisävaatteissa ulkokautta tavaraa sisätiloihin hilattiin. Sisällä tuli hiki ja ulkona vilu.
 - Flunssaa tietää!
Tiedettiin. Ja ennusteltiin.
Näkeepähän.

Vaan se armoton pulma: sopiikohan kaikki kama, kun sentään pienempään päin?

Sekin ratkesi iltapäivän mittaan kun tuli jo pimeämpää jolloin entinen kämppä oli tyhjä ja uusi täysi.

Sopi.

Ja miksei olisi sopinut, kun muutettiin yhdeksänkymmentäkaksineliöisestä yhdeksänkymmenneliöiseen!
la -10 C

lauantai 15. joulukuuta 2012

eResepti

Metohexalit tekevät loppuaan. Purkki helisee siihen malliin: ei enää kumeasti hölsky vaan heleästi kilahtelee. Riittää pitkään kun omatoimisesti olen vähentänyt lääkitystä eli puolittanut määrän: puolikas tabletista per päivä.
Niin ei väsymys käy käpälään niin helposti. Ja sydän silti malttaa pysyä aisoissa hyppäämättä villiin bumtsibum-menoon.

On aika reseptin uusinnan, pitkästä aikaa.
 - Se on eReseptin paikka.
Niin sanoo nainen terveyskeskuksen lasiluukun takaa, ystävälliseseti.

Tutuksi tunnistaudumme kohta: hän on se syvästi arvostamani alaiseni muinaisesta työpaikastani, se jolle olin lainannut, yhäkin palauttamattoman, Linkolan soutaja -kirjan, koska hän itse oli ollut näissä ekoyhteisöissä asukkaana jossain elämänsä vaiheessa.

Ilmankos hän "Pitääkö näyttää henkkarit?"-kysymykseen oli naurahtanut jotenkin että 'höh!'.
Mistäs minä olisin arvannut että terveyskeskuksen lasiluukun takaa löytyy koulunkäyntiavustaja!

Paneudumme asiaan ja pian olin luovuttanut kaiken tietoni itsestäni ja antanut luvan: - Toki, toki. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, PKSSK, saa potilasrekisteritietojani vapaasti käyttää. Mitäs salaamista muka näissä.
Vielä lisään, edelleen alleviivaten, luukun taakse:
- Kun heittää niin heittää.
Niin sovimme sen eResepti-sopimuksemme lisäksi. Ja lisäksi vielä varaamme ajan alkuvuoden puolelle laboratorioon sekä lääkärille, sen jälkeen kun olin lisännyt että 'tässä ijässä sitä saattaa kaikenmaailman ylä- sekä alapäänvaivoja jo ilmetä'.

PSA-koe ja eturauhanen, näpyttelee ystävällinen ystäväni varauslistaan oma-aloitteisesti.
 - Tulet sitten tammikuussa.
Nyökkään. Ja lisään: - Saat sen Linkolan soutajan joulahjaksi.

Kotona luen saamistani brosyyreistä että nyökkääminen on kova sana, yhtä arvokas ilmaisu kuin sanominen hoitosuhteessa: "Potilas antaa kirjallisesti tai suullisesti suostumuksensa tietojen luovuttamiseen. Hän voi ilmaista hoitotilanteessa suostumuksen myös jollain muulla tavalla,  esimerkiksi päännyökkäyksellä."

Luen myös että eReseptiään ja muita sairaskertomuksiaan voi tarkastella omilla pankkitunnuksillaan osoitteessa  www.kanta.fi.
pe 14.12. -7C  12/120 km/€


perjantai 14. joulukuuta 2012

Suksen voiteluohje

Hiihtäminen on kivaa, mutta paljon hitaampaa kuin nuorena, jolloin se ei kivaa ollutkaan. Jos joku väittää ettei hiihdä sen takia koska lipsuu, niin valehtelee. Ostaa voitelemattomat sukset niin ei lipsu. Jos sitten valittaa ettei ole rahaa ostaa. Huono syy sekin.

Omat sukseni, paitsi että varastossa on myös nuo kalliit voitelemattomat, ostin kahdella eurolla kirppikseltä. Peruskarhukamaa, joihin itse - kamalaa! - pitää laittaa pidot jotta pidot paranevat.

Nyt joku jo väittää ettei voi hiihtää kun ei osaa voidella. Väärä valitus ja puolustus jälleen.
Kaikki osaavat voidella jos eivät kuuntele asiantuntijoiden neuvoja.

Asiantuntijathan ovat niitä hiihtoniiloja ja -siirejä joille ei tavallinen meno kelpaa, vaan pitää olla vehkeet ja vermeet vimpan päälle, jotta voi näyttävästi ohitelle, tiedättehän nämä kilpahenkiset testivoittajatyypit autourheilusta?

EI ei ei!

PITOON PURKKI -sääntö astuu voimaan: ostat sen, siis purkin, mieluimmin porkkanan värisen, mikä tahansa muukin purkkivoide käy.
Saippuanmallisiin voiteisiin älä koske, ne ovat luistovoiteita. Niitä ei tarvita. Sukset luistavat aina.

Et tarvitse mitään muuta, et harjaa, et raappaa, et tasoitinta, et korkkia - tarvitset vain purkin.
Ja sitten se yksinkertainen varma pitovoiteluohje:

Suksen keskikohdalle monon alueelle tökit ja töhrit sitä pitovoidetta sikinsokin. Ei muuta. Ei mitään tasoituksia. Ei kulu kuin muutama sekunti ja sukset ovat hiihtovalmiit.


Sen kuin hyppäät päälle ja alat luikutella vanhalla tyylillä, siis.

Muuten =
Se on täytetty: murtui ensimmäinen kahden nollan kuparinen -100 km/€. Tarkemmin: 108 kilsaa murtsikkaa takana - alle 900 enää edessä!
to 13.12.  -7C  12 /108 km/€

torstai 13. joulukuuta 2012

Vasta syntynyt makaapi

Kävimme seimen äärellä. Vaikka tietäjiä emme olekaan. Mutta itäisiltä mailta kuitenkin. Suomen.
Eikä seimessä maannut poikalapsi. Vaan prinsessa. Muutaman viikon ikäinen. Tohisi ja tuhisi tyytyväisyyttään. Ei ollut vilu. Ei nälkä. Eikä jano.
Yltäkylläinen oli. Kaltaisemme.
Ei sotia ympärillä, ilmakin kirkas ja kuulas, maa valkoinen. Tähdet taivaalla.

Mikäpä ei ole nykyihmisenä ollessa! Tietä taivaltaa. Täällä Pohjolan perukoilla.

Silti kun koppaa katselee, kätösiä ihaillen ihmettelee, pientä viatonta silmittelee, pukkaa mieleen monet tuulet ja tuiskut.
ke 12.12.-12!  -2C

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Just just ehtii nousta

Nautittavia päiviä nämä valottomat päivät. Aamukuudelta alat lukea kirjoja joita aina olet halunnut lukea. Seitsemältä nautit kahvin personkuppeineen ja ihailet takassa hulmahtelevaa tulta, pihavalon näyttämää lumivaippaista kuusiaitaa.
Kahdeksalta jatkat toisella kirjalla, Lehtosella. Ja ihmettelet syvää alakuloa johon Joel on itsensä ajanut, kai lukemalla liikaa; de Vigny kysyykin: "Huomaatteko, kirjailijat, kirjallisuuden tarpeettomuuden?"
Yhdeksältä pudistelet päätäsi ja luovut tältä aamulta Henkien taistelusta ja asetat Päätalon päälle, otat seuraavan, Haahtelan, Joel muuten sekin, vaan kun silmiä painaa ja kivistää, on aika ottaa nokoset.
Kymmeneltä käännät kylkeäsi ja yhdeltätoista on aika välikahvien.
   - Jopa on kaunista kartanolla! huudahdat ja ehdotat josko tänään jo ennen puolta päivää päivän urkko suoritettaisiin.
 - Ei oo kaverista kiinni! saat reippaan vastauksen.

Valoisaakin on, niin mikä ettei vaahtoavan kermaiseen kumpumaastoon painaltaa. Rantateille ja risukoihin. Kuusikon sisässä sammalet pilkistävät vielä, mutta hyvin niidenkin päällä suksi luistaa.

Tulee yksi ja yhä matka jatkuu, on niin puhdistavaa.

Kahden kiepettä: kopistelemme suksia jaloista pihamaalla, venyttelemme, otamme postin laatikosta.
Saunomme, aterioimme. Ja kas, kolme jo.

Pian neljä ja ulkona sysipimeää.

On iltapäivälevon aika. Järvi K. A. käteen ja piankos putoaa K. A. käsistä ja uni voitelee miehen.
Viittä lyö, vaan lyököön - niin kauniita näyttää, ilmaista kuvaa palmupuiden humiaa, meren kuohua ...

Kuudelta on kahvi tulella ja uutisten aika; ainoa hetki päivästä kun paha maailma meinaa silmille hyppiä, hyökätä huoneisiin. Helppo säätää säätimelle syyrialaiset Aasiaansa, hallituksen veronkiristykset, opposition kinaamiset kuulumattomiin. Kataistelkoot rauhassa, sinnehän ovat pyrkineet!

Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän historiaa, kylähistoriaa: hauskempia muistelmia siihen aikaan kun esi-isät lampun ostivat ja asiat reilaan saattoivat.

Ulkona on umpipimeää, lumivaipan alle koko maailma kätkeytynyt. Uneen aika vaipunut.
Uneen aika vaipua, että taas aamulla viiden jälkeen tulisi kuusi ja pääsisi päivää kiertämään.

ti 11.12.  -4  12/96 km/e

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukortteja tiu

On otettu viimevuotinen joulukorttinivaska esille sohvan toiselle puolelle ja toisella puolella kiiltelee uusien korttien nippu. Polvella kirjoitusalustana makaa maailman kartta; toinen puristaa kynää kädessä, toinen puhelinmuistiota selaa.

- Tuo viedään suoraan laatikkoon.
- Ja tää.
- Tuokin.
- Annas Ainin osoite.

Loput kirjoitamme. Eskolle pannaan enkelin kuva ja veljelle tallin. Eno-Lauri saa Marian, Eero-serkku Jeesus-lapsen, entiselle enkunopelle koulun jäämistöstä jäänyt kaksiosainen, nostalgisin ...

- Yksi merkki jäi.
- Pistä jemmaan, kuitenkin tulee vielä joltain jolle ei lähetetty.
- Laskes.
- Kakskytä.
- Sehän tekee tiun.
- Tiu niinkun tiuku!
- Sopii jouluun.

Runsaan tunnin jälkeen urakka on ohi.
Man-saarten kortti on lähetetty jo ajat ammoin, Piiterille ja Paulinille.

- No ei se nyt niin työlästä ollut.
- Aivanhan  tässä punastuu! Pehmenee, jopa ajattelee vastaanottajaa.
- Ja etupuolen kuvatkin katsoo!



Joulupostimerkki 2012 - Joulukuusi

10.12.  -6  12/84 km/e

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yhdistyksen pikkujoulu

Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen tahtoo koputella jo eka paikkaa sydämessäni ja ohittaa Heinillä härkien kaukalon ja Varpusen jouluyönä.
Että osaavat ne nykyisetkin jotain!

- Junnu Vainio ei tainnut yhtään joululaulua tehä? kysyy puheenjohtajan puuropöydän takaa joku.
- Eipä tainnu.
- Ei tule mieleen.
- Juice Leskinen teki sen Sian.
- Sen lapset lauloivat aika ovelasti eilisissä myyjäisissä.

- Hmm ... eiköhän mennä asiaan, hymähtää puheenjohtaja, - niin saahaan nää ikävämmät asiat alta pois.

Mennään.

Potkurilla tänne tultiin. Alamäessä vieritti hyvästi, tasaisella tulo oli vähän nihkeämpää.
Ennen kokousta Eila oli ajanut ohitsemme ja sanonut ukolleen että 'onpa soma katella kun nuoret laskettelevat mäkeä alas, toinen kyyvvissa istuu ja toinen potkii'.

Hämmästyivät sitten kun näkivät etteivät ikämääritelmät ihan kohilleen sattuneet.

- Käyvvään ensin läpi ensi vuoden toimintakertomus, jos teille sopii, niin mie johan puhetta ja hoitelen nää rutiinilla syrjään, päästään puurolle ja laulamaan. Aateltiin jotta diabeteksestä taikka muistisairauksista pyydettäisiin luennoimaan joku asiantuntija ja delegoitaisiin eli jaettaisiin näitä tehtäviä hallituksen jäsenille tasapuolisesti...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Päätalon kimpussa jos latusellakin

Juice Leskinen luki Päätalonsa tarkkaan: viimeisellä kerralla takaapäin aloittaen.
Kalle on kuin tervaa, johon jää ikuisesti kiinni. Sanoihin ja työhön. Hitto että on mukava kunnolla puurtaa.
Näkee työnsä tuloksen: pöllipinon, kivitalon, kirjan.

Joulukalenteria kokoilen tuolle toiselle, virallisemmalle puolelle: Iijoki-sarja on oikeastaan 25-osainen - Pölhökantohan on vain lukijoiden toivoma lisäys -  eli just päivien määrä passeli, kun kirja on päivä.
Tänään on kahdeksas Kalle-luukku - Miinoitettu rauha 1978.  Ja päivän sana kuuluu: Mikä on huokausten komero?

Oma hiihtourkkoni jatkuu. Tänään tuli parintunnin vaellus hupasessa lumessa pitkin kuusikkokankaita, kartta näytti vaivaiset yhdeksän kilometriä; tuntuipa että reilusti toistakymmentä olisimme vaeltaneet vienossa lumisateessa.
Tänään emme syöneet kesken matkaa torttua kuten eilen jolloin tökkäydyimme alkumatkasta kahvilla ikuisen perusystävän luona.

la 8.12.  -5  9/72 km/€

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hiihtourakka alkutekijöissä

Nyt vasta sitä lunta alkaa olla sen verran että päästään asiaan eli tavoittelemaan hiihtotonnia.
Huhtikuun hangilta viimeistään pitäisi repäistä tonni täyteen eli tuhat kilometriä hiihtoa, joka sen tuhat euroa tuottaisi matkakassaan.

Nythän on niin että jokainen hiihdetty kilometri on samalla euro.
Tänään kiertelimme pitkin risukoita, järven rantoja ja metsiä 8 km,
mikä tiesi tilisiirtoa hiihtotilille 8 €.

Lunta, semmoista kevyttä hentoa ja pois puhallettavaa, on maassa kymmenkunta senttiä. Rantatietä hiihtäessä, eka mäkeä laskiessa saa olla varovainen, ettei karahda kiveen, kaadu ja katkaise rajojaan.

Paremmin sukset luistavat metsissä vaikka lumesta vielä nuusa onkin.
Nyt hiihtokilsojenmäärä on 63, viime vuoden joulukuun lopussa luku näytti viittäviittä, joten edellä aikaa tässä ollaan! Viime vuonna keväthankien ansiosta loppulukemaksi kertyi peräti 1173 km; silloin en vielä euroja älynnyt lunnaiksi siirtää.

pe 7.12.  -7  8/63 hiihdot

perjantai 7. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä II

Suomi-neito, 95 vuotta tyttärellä ikää. Nuoreksi tuntee itsensä.

Eilen juhlimme kirvesmies-Vekeä, joka jo 80, ihan arkisissa ketineissä, tänään juhlivat arvokkaammat, nuo toiset, enemmän suomalaiset hienoimmissa piireissä Niinistön kutsuilla saulien saleissa kalleimmissa käädyissä ja kamppeissa; aivan ovat muutamat ulkomailta kilunsa kalunsa hommanneet.

Ministeri Arhinmäkikin jo paikalla, vaikka päivällä oli estynyt Hurstin köyhäin, työttömäin itsenäisyysjuhliin osallistumasta sairauteen vedoten.

Siinäpä valituksen korkeaa veisua kyllin! Kun kansalta kysyy.

Itse tässä entiijjaa pelaan ja mietiskelen, ettei se nyt ihan noinkaan taida mennä, vaikka Päätalon kirjasta luenkin kohtaa jossa Kassua 'uusi isä' Jakki opastaa, jotta hittoako sinä siellä suojeluskunnissa sun muissa isänmaallisissa puljuissa tekisit: - Sulla mitään isänmaata ole, tekomaasi se on.

Kuulemma Jakin mielestä se ja sama ja ykshailee, minkä valtakunnan alla ryhjää reppuaan liikuttelisi.

Siinäpä sitä toista laitaa.
itsenäisyyspäivä to 6.12.  -14C  8/55 km/€

torstai 6. joulukuuta 2012

Syntymäpäivillä

80 vuotta täytti kirvesmiehemme. Enää ei heilu vasara vaikka mies heiluukin. Ei tietenkään päiviään viettänyt, oikein lehdessä kielsi vieton, huomionosoitukset ja muut turhanpäiväiset kotkotukset.

Ei menty. Piti totella. Tai kunnioittaa tahtoa, eli kunnon miestä.

Päätalon syntymäpäivänä 11.11. oli jo täyttänyt, joten nyt ronkenimme jo pistäytyä, jätkäporukalla. Mukana hirvenlihankönttä, kuhafile ja pieni pullo Kiteen Kirkasta, korven kyyneltä, pirun kusta, pontikkaa.

Kertailimme menneitä: miten oli venäytetty selkiä, saatu parrulla päähän, telineiltä pudottu, mutta myös kunnon jälkeä saatu.

Kirvesmiehemme on niitä viimeisiä aitoja hirsirakentajia, jolla on yhteys menneisiin hirrenveistäjiin, niihin jotka käsillään ovat hirsiä muotoilleet ja jotka ovat ne sitten paikalleen asettaneet - käsivoimin jyhkeimmät kurkihirretkin.
Nyt ei enää nousisi, eipä keneltäkään meistä.

Hyvä jos Veikon jalka nousee sen verran maasta että askeleet auton rattiin kuljettavat.

- Vaan otapa Kirkasta aamuin illoin fingerporilainen, niin kyllä nousee, kehotamme poislähtiessämme.
ke 5.12. tuima pakkanen, yöllä -20 C  hiihtoa:7/47 km/€

tiistai 4. joulukuuta 2012

Matkakassa karttuu

Pitkästä aikaa saimme kumpikin 8 € lisää matkakassaan; satoi vihdoin lumen tänne itäiseenkin Suomeen, eikä kaikkea sinne hyvää valuttanut Helsinkiin.
Lumihan tietää rahaa.

Meillä menossa peli jossa jokainen hiihdetty kilsa tuottaa euron. Tilisiirto tämän jälkeen näyttää 40 euroa. 960 euroa olisi tarkoitus enää hiihtää.
Peukalot pystyyn ja huomista odottamaan!
ti 4.12. -9C  40 €
 
ps
Maajussien Pekka teki väärän valinnan eilen: otti määräilevän kopean Sohvin vaikka tarjolla olisi ollut raikas Sinikka!

Housuitta

Pienessä kirkonkylässä ei ole vaatteita myyvää puotia. Isommassa naapurikaupungissa itärajalla on, muttei kokoja muille kuin normaalivartaloisille. Minulla on normaalivartalo, mutta en tarvitse uusia housuja - kaverillani on jäämävartalo, hän tarvitsisi housut, mutta valikoimassa ei ole.

Toppahousuja etsittiin sieltä lähikaupungista neljästä kaupasta, kolmessa oli - normaalivartaloisille, neljäs oli herrainrouvainliike, jossa eivät kai olleet kuulleetkaan että joku toppahousuissa kulkisi! Ravatteja rusetteja suoriahousuja siellä jäivät myymään, kun me vaivihkaa poistuimme liikkeestä.

No onneksi kaverini Kake sai ostetuksi  kaupunkireissulta ylijäämävartalonsa lämmikkeeksi edes, ei! ei! sitä nestettä, fleecekerraston, eiköhän sillä alkutalven viimoista selvinne.

Katotaan sitten joulun jälkeen tammikuun pakkasilla jos päästäisiin käymään isommassa kaupungissa, missä torikaupat ja kaikki, sortimentit suuremmat.

ma 3.12.  -17C  lumi yhä kortilla

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Turborukous

Pienen pientä toivoo, ees toivon kipinää, että huomenna pääsisi murtomaille. Siis hankaamaan lautaa lumeen, murtsikalla etenemään. On se nyt yhtä peetä että tämäkin asia Kehä-ykkösen sisällä paremmin! Siis lumitilanne.

Äsken luonnon polkuja pari tuntia vaellellessamme narisi lumi! anturan alla, semmoinen kevyt hentoinen, pois puhallettava, mutta lumi kumminkin.

Nyt vaan illalla maata pannessa räpylät ristiin ja turborukous taivaan isälle jotta antaa tulla lunta tupaan, amen.

Näin joulun alla saanee vanhakin toivoa, lapselli´sesti oikein kahmalokaupalla.
su 2. 12.  -9C

Helsingissäkin jo hiihtävät

Oma matkakassamme on nolon pieni: vaivaiset 32 € per nenä.
Eli vain 32 kilometriä on täällä päin Suomea pystytty tänä syystalvena hiihtämään, siitäkin aikaa. Laatokan läheisyydestäkö ja sen lämmöstä johtunee, ettei tämä kolkka lunta aikaisin saa; sama pulma ollut monena myöhäsyksynä.
Nytkin muutamia höytyviä ikään kuin lohdutukseksi siirtelee vihainen tuuli paikasta toiseen.

Saa siinä lylyllä sitten lykkiä mieli keväällä koossa täysi tonni!

Helsingissä hiihtää höyryävät harrastelijat täyttä päätä onnellinen hymy kasvoillaan Antti-tuiskun jälkeen. Rukalla ammattilaisten ilmeet ovat vähemmän maireita, siellä painellaan verenmaku suussa kunnian ja maineen perässä.
Ei pääse Jauhojärvi palkintopallille nytkään; hymyilyttää miehen jutut: - Niin pitkää palkintopallia ei oo vielä keksittykään, jotta  s i e  sinne pääsisit kapuamhaan!
Niin oli joku kannustaja joskus hiihtourholle huutanut, Sami itse siitä kertoi.

la 1.12. -11C  puuskatuulessa kymppi metsäpoluilla

lauantai 1. joulukuuta 2012

Raxissa ratkeamassa

Silloin tällöin nälkä puraisee niin on puraistava takaisin.

Lähikaupungissa syövät estottomasti muutamissa paikoissa buffetista jota ennen kutsuttiin Seisovaksi Pöydäksi. Nimitys jäi käytöstä veke siksi koska se sotkettiin intiaanipäälliköihin kuten Istuvaan Härkään, Punasulkaan, Kahteen Koiraan jne.

Saa tunkea ruokaa kurkkuurn niin paljon kuin sielu sietää. Ja ihmisen tuntien sietäähän se aimo annoksia. Pizzaa, chiliwingsiä, prinssinakkeja, lihapullaa lautaset kukkuriksi ja yhä uudelleen ja uudelleen, sekaan cocacolaa niin piankos ollaan vatsat piukeina. Silmät sirhallaan luetaan roikkuvista kattolampuista RAX RAX RAX,  varmistetaan että tiedetään mikä paikka? mikä paikka, jotta osataan toisenkin kerran tänne tulla.

Kaikissa varjostimissa lukee RAX. Ja sitten housun liitingistä kuuluu RAKS, kun aikamme on apetta rintoihin lapettu. Vasta sitten älyämme lopettaa ja poistua paikalta, kunhan jäätelöt vielä on mukeihin punallettu  on hillon kera nautittu ja santsattu, tietenkin.

Vaan moisen reissun jälkeen mahapakolla maatessamme, pikkukuolemaa odotellessamme teemme murtuvan päätöksen että jouluna ei meillä ylisyödä. Päätöstä tehdessämme tiedämme sen murtuvuuden.
pe 30.11. -12C Siperiasta tuuli - ja sen huomaa, EI lunta