Hikatusta - hikkaj

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

"Kohta pitää hämmentää leivinuunia",

sanoi meistä Uutterampi ja lähti lenkille ja muille asioille. Veltompi jäi, tapansa mukaan, kuten joka aamu, puolille päivin petiin pötköttämään. Samalla ajattelemaan, sitten lukemaan ja kirjoittamaan. Panemaan viisautensa päiväjärjestykseen.

Eilen oli käynyt muurarilenkkikaveri paikkaamassa tulipesän tiilien saumoja, eikä nyt sitä uunia voinut vielä lämmittää, päin vastoin vettä piti roiskia uunin seinämiin.
Nyt piti hämmennettämän keittiön leivinuunia; vaan muistaako moista kun paneutuu oikein huolella pötköttelemään, varsinkin kun sattui käteen imaiseva kirja, joka vei koko käden ja mielen. Ei silloin taho muistaa, ennen kuin yllättää pakottava luonnollinen tarve. Mustille hiilille tahtoo mennä ja osa lämmöstä karata lintusille.

No, pudottaapa sitten myöhemmin hiilet suoraan taka-aukosta alas ja lätkää pellit kiinni jotta pystyy ajallaan lenkiltä tulijalle suikauttamaan ennen ovikyselyä: "Joo kyllä panin pellit kiinni, niinkun piti." Niin ei toinen ennätä kysellä turhia.

Muistelin siinä pötkötellessäni, jotta muistipas muurar-Lassi samat kohokohdat muinaisilta juoksulenkeiltä ja senkin kun sitten sattumalta sattui hautausmaan mäelle kun velipojan poltettuja jäännöksiä oltiin menossa hautaan laskemaan: Siinä kun tervehtiessä heiluttelin puista uurnaa ja ilmoitin pala kurkussa, jotta 'tässä viijjään siun juoksukaveria maaliin' - juostiinhan joskus kolmisinkin Karjalaisen-juoksut sun muut.

Vaan olisi kai tuon voinut arvokkaamminkin ilmaista.

🏂 hiihdot 9 km/411 km/ € = 63 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

maanantai 13. tammikuuta 2020

400

+2,1°C 🏂 hiihdot 12 km/402 km/€ = 62 h

Kolminkertainen EI!-huuto

-Ei!Ei!EI!
Ei kukkia.
Ei lahjoja.
Ei juhli merkkipäivääsä. Ei.

Päivän kuva, vähä ennen ku ...

- Nonniin ku, - tonniin ku
on
vielä huitkotva,
ja tässä iässä ku,
no...

**
20 ja 20 tai 20 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2020 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Hallussa ovat

kirjallisuusnobelistit 1901 - 2019 - kaiken kaikkiaan 116

Olga Tokarczuk ja Peter Handke
Niklas Elmehed. © Nobel Media

Nobel-lammas-extreme-peli on pelattu!

Kolmen kuukauden urkko ohi.
Saas nähä kauanko pysyvät paimenen hallinnassa; kukamikä lampaista ekana löytää aukon aitauksessa ja moniko ryntää perässä pois paimenkedolta. Tulipahan kuitenkin todistettua itselle, jottei deme v i e l ä kaikin voimin ole jylläämässä.

(Kuulemma sekin auttaa muistin säilyttämisessä, jos päivän moninaisissa askareissa, kuten hampaiden pesussa tai muussa pyyhinnässä, käyttää kömpelömpää kättä.)

Arvelin kyllä mielessäni hommaan ryhtyessä, ettei onnistu, koska vieraiden kielten sanatkaan eivät millään muistiin tartu. Vaikka lokakuussa uhosinkin, jotta vuoden vaihteessa ovat nimet päässä. Kahdella viikolla virahti uuden vuoden puolelle.

Viimeisestä listasta voi poimia oudon linnun, tuon Bob Dylanin, vaikka johan Juha Hurme 'Soutajissaan' - 'Nyljetyt ajatukset'/Teos 2014 - puhui ja kirjoitti pari vuotta ennen palkintoa Dylanista ylistävästi:

"Dylanin laulut, joita on levytettyinä julkaistu 800-900, ovat taiteellinen monumentti, jota voi perusteellisesti verrata vaikkapa Shakespearen näytelmiin tai Picasson tuotantoon."

Tässäpä nämä yhdeksän viimeisintä nobelistia, jotka täydentävät unilammasluettelon 1901-2019:

The Nobel Prize in Literature 2011 - 2019

2011 Tomas Tranströmer “because, through his condensed, translucent images, he gives us fresh access to reality”
2012 Mo Yan “who with hallucinatory realism merges folk tales, history and the contemporary”
2013 Alice Munro “master of the contemporary short story”
2014 Patrick Modiano “for the art of memory with which he has evoked the most ungraspable human destinies and uncovered the life-world of the occupation”
2015 Svetlana Alexievich “for her polyphonic writings, a monument to suffering and courage in our time”
2016 Bob Dylan “for having created new poetic expressions within the great American song tradition”
2017 Kazuo Ishiguro “who, in novels of great emotional force, has uncovered the abyss beneath our illusory sense of connection with the world”
2018 Olga Tokarczuk “for a narrative imagination that with encyclopedic passion represents the crossing of boundaries as a form of life”
2019 Peter Handke “for an influential work that with linguistic ingenuity has explored the periphery and the specificity of human experience”

Jotta
kaikki kirjallisuusnobelistit on aitaukseen saatu, olen niitä joutunut jälestämään moninmonituisista lähteistä,

mm. =

Nyqvist: Räjähdemiehen perintö, Tammi 2019
Kansojen kirjallisuus, WSOY 1978
Nobel-kirjailijat, Otava/VP 1977
Zetterholm: Kirjaniekat, KKK 1984.
The Nobel Prizes literature
WP

extreme I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - X - XI - XII - XIII - XIV

🏂 hiihdot 7 km/390 km/ € = 61 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

lauantai 11. tammikuuta 2020

Ukin leikit

Makailee U, ei I-I eikä V, aamuvuoteellaan täyskuisen [O] yön jäljiltä silmälautojen vängätessä sitkeästi silmien peitoiksi.

Kohta ne tulevat ja pääsee oikeasti leikkimään. Eivätkö nuo silmätkin siitä kirkastune.

Varhemmin aamusta on leikkinyt blogien kanssa ja löytänyt yhden helmen Laatublogilistaltaan eli Salusjärven Ladunvalvontayksiköstä: Seppo J. Tannisen Seppo-Zen-Selällään blogista tuoreen kirjoituksen Miksi taide on tylsää. Kerennyt vihjata siitä jo Bittiparatiisiin asti. Ei mitään tavanomaista höpinää siellä, niin kuin täällä suksien siteistä sun muista arkiongelmista.

U iloitsee Zenistä. Ja tulevasta päivästä, vaikkei tänään taida urille ennättääkään.

+6,1°C 🏂 hiihdot 11 + 12 km/383 km/ € = 60 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Manu ja Markus - ressa ja ransu

VM katsoo ja ruotii kahta vuodenvaihteen tv-sarjaa, ihan itekseen vaan

Nuitapa on VM tuijottaa toljottanut joulunseutuna milloin Arenasta milloin töllöttimestä minkä herkuttelulta on ennättänyt.

On kiteytyksen aika:

- Koivisto-sarjassa muuta vikaa kuin Tervon telläytyminen vähän väliä seisomaan ruudun täytöksi sormenpullukoitaan hieromaan. Enemmänhän Tervosta kuvaa kuin Koivistosta. Ja ihan turhan päiten. Ikään kuin Tervossa ois jotain näyttämistä! Maunossa sentään elävää charmia. Puhus vaan kun tietää. Mikshän ei muuten ottanut Väyrystä haastateltavaksi, messiin mukaan, kun Ahon otti, Stenbäckin, Suomisen, Liikasen ja muut? - No en minäkään olis ottanut, eipä silti.

Vilkkopa tuon tekikin!

Entäpä tämä toinen?

- Markus-ite perkele-sarja! Johan lähti! - karkasko lapasesta? Ensimmäinen reaktio. Pyrkimässä eduskuntaan kaikkine kilikuttimineen. Kirosa mies, vähän niin kun se Ami kesällä sen perätuupparinsa kanssa kun ei otetta saanu mistään ja metän läpi järvelle piti eeviruutea kanniskelle: ai että siinä kaiku metikössä niin perkelleet kuin ihmisen anatomiat, ois ollu Markuksella haistelemista! Tottupa tähän nuamansa töhertäjään lopulta, hyvä jottei kiintyny. Eikähän tuolle hullummin vaaleissa käyny: sai nelisentuhatta ääntä! Rysselliin jo mielimässä kertoo lehti. Eikö yks Hakkarainen jo pii...

[Latojan lisäys:
Että kyllä meitä näkyy sopivan tähän maahan ja maailmaan, monenlaista rumppia ja meppiä aina ressasta ransuun ja ransusta Vanhaan Mieheen!]

+5°C 🏂 hiihdot 10 km/360 km/ € = 57 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

maanantai 6. tammikuuta 2020

2020

vuosiluvuksi luulisi, mutta ei

Kuinkas sattuikaan: tänään kiinnitin ranteeseen kellon jolla voi ajan lisäksi mitata matkan. Nykyajan sekuntaattori siis.

Avaralla pihalla painan punaisesta nappulasta kuin paraskin Ollin ajanottaja.

ETSII SATELLIITIA.

Haavi auki jään tuijottamaan yläilmoihin. Parit lentokonevalkovanat ilmestyvät taivaalle, vissiin nekin on kutsuttu apuun etsimään satelliittia, vai lentänevätkö muuten vaan joutenpäiten Jaappaniin.

Jalat suksiin. Kädet sauvoihin. Katson rannekelloa, jossa nyt rivi nollia.

Matkaan!

Tien yli. Seis. On lähtöpaikka. Tarkan markan mittauksen aika. Nappula alas ja eteenpäin.
Vanhan kentän yli ja oikealle kaarros. Edessä talliksi muutettu rengin mökki, sen edessä laaja kaarros ja konehallin editse takatakaisin vanhalle kentälle, jossa nyt ei vasemmalle vaan oikealle piitkäään alamäkeen ja alamäen alta vasemmalle ja piitkälle loivasti laskevalle suoralle, sinne missä keväisin viimeiset kilometrit tiristetään. Suoran päässä taas kuusiympyrään, jonka puolessa välissä katse kelloon: 1010 m.
Samoilla jäljillä takaisin. Paitsi että alamäki on nyt ylämäki ja kaarrokset vastakkaiset.

Lopulta seistään lähtökohdassa mittarin näytöllä 2020. Se ei ole aika, vuosiluku. Se on metrimäärä, reitin pituus.
Aika on 16 ja risat min. Mutta se ei ole tärkeä. Tärkeä on metrilleen tarkka mitta.

Vähien lumien aikana näin, kunnon lumilla vähemmän samoilla urilla.

Rata on oma tekemä, samoin piirros radasta.

Latuprofiili, eli kuvana edellä kerrottu:

🏂 hiihdot 10 km/350 km/ € = 55 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Romaani vai tietokirja?

fiktio vai fakta?

"...jos vasemmisto onnistuu suurten teollisuuslaitosten sosialisoinnissa, kehitys johtaa siihen, että kymmenen vuoden päästä maamies on orjana omalla pellollaan viuhuvan piiskan viuhuessa pään yläpuolella." Kainuun Paltamossa tupaillassa 1947, Kekkonen

"Vastuu voi olla taakka, mutta puolustan kunnioittavasti vallankumousta sen nöyränä viranomaisena. Tiedätkö mitä se merkitsee, että keittiöpiian tytär nousee tälle tasolle? Yksi sana minulta voi lähettää kuulusteluihin lääkärit ja lakimiehet ja ne, jotka kerran olivat rikkaiden lapsia." Kuuban Havannassa 2003 puolustuskomitean jäsen Olga pojalleen Carlitosille.

Näinhän se nykyään menee: rinnan dokumentin luen romaania. Pala kumpaakin päivittäin.

Seppo Keräsen Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, Into 2019, lukeminen etenee verkalleen, vielä ei ole löytynyt iskua, joka sytyttäisi kirjaan push-kii!-käskyn. Jotenkin tuttua historiaa, johon Keränen kaivaa tarkennukset.

Cecilia Samartinin Naiset valkoisissa, Bazar 2019, lukeminen eteni hitaasti, kunnes sai vauhtia, kun sen moninainen suku nimineen ja vastakkainasetteluineen alkoi olla romaanitotta, so. selkiytynyttä todellisuutta romaanin sisällä. Puski tunteen, että tämä lukureissu on toinen pitempi käynti maassa ja tuollaista siellä oli jo silloin omalla reissulla, National-hotellikin torneineen tuttu ja Malecon ja ...
Silloin tosin ei poikkiteloista sanaa kuulunut Fidelistä eikä systeemistä, eivätkähän nuo naiset nytkään sanoin mieltään ilmaise, vaan hiljaisin marssein valkoisiin pukeutuneina.

Niin että mikä se ajaa mieluummin, tosin vanhemmiten yhä vähemmin, romaanin pariin dokumentin sijasta?

- Henkilöiden sisäinen ääni. Ja kirjailijan.

Ihon alle, ihon alle kunkin omiin ajatuksiin -pyrky. Samaistumaan?

Kuubalainen Samartinin perhe pakeni
60-luvun alussa Yhdysvaltoihin,
Cecilia vajaan vuoden ikäisenä.

PS
Totta kai sitä pyrkii kielennautintoihin:
romaani on kieltä, kielileikkiä, mitä (jota) dokumentti ei ole.
Siksi käännöskirjallisuus ei oikein sytytä: käännös on aina käännös, missä (jossa) kieli tulee ikään kuin dubattuna.

🏂 hiihdot 10 + 12 km/340 km/ € = 54 h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

perjantai 3. tammikuuta 2020

Asiat tärkeysjärjestykseen

lisuketta Nobel-kokoonpanoon, tai rosteriin kuten lätkäpiireissä hienosti ilmaistaan

Muutenhan meno molemmissa joukoissa välillä aika animaalista.

Oma Nobel-lampaiden exteme-excursion alkaa olla voiton puolella.
Tämän jälkeen joukko kasvaa enää yhdeksällä yksilöllä, minkä jälkeen katras on koossa ja hallinnassa.

Nuorten MM-lätkäjoukkue 2020 jatkaa uljasta menoaan: eilen kellistyi USA selvin numeroin 1-0. Edessä mitaliottelut lauantaina ja sunnuntaina.

Katellaanhan rauhassa ja pistetään kirjallisuus sille nykyajassa kuuluvaan vähäiseen lokeroonsa.