Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väärä väite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste väärä väite. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. helmikuuta 2025

Hölmöläisetkö kuolleet?

 muka
Oppian 2025
E Ei!

Näin ainakin väittää Kaarlo Merikoski Hölmöläiskirjan viimeisessä tarinassa Puuronkeitto. Hölmölänkyläläiset olivat nälissään ja pienen padan takia joutuvat keittämään puuronsa joen avannossa, jotta kaikille huttua riittäisi. Sinne vaan säkkitolkulla jauhoa!
Yksi sukelsi maistelemaan, josko valmista puuro. Vaan ei tullut maistelija takaisin; käytiin levottomaksi.
"Lähetettiin toinen maistaja avantoon ja vielä kolmaskin, mutta sinne ne jäivät. 
Muut silloin alkoivat pelätä, että ne kolme syövät kaiken puuron. 
Toinen toisensa jälkeen kömpi avantoon ja jäi sinne."

Ja nyt seuraa tarinan ja koko kirjan viimeinen virke, joka ei pidä kutiaan:
"Sen jälkeen ei ole hölmöläisistä mitään kuultu. 
Ehkäpä heitä ei olekaan."*)

Vaan onhan:
Nehän, hölmöläiset - koko sortin sakki! - uivat Atlantin yli uudelle mantereelle Ameriikkaan ja nousivat maihin siellä Ellisillä Nykissä siirtolaisstatuksella.
Siellä sikisivät, ja täyttivät pian koko maan.  Niistä kehkeytyi lopulta enemmistö kansaa ja eikös, kehno, ajan myötä vaikutusvalta kasvamistaan kasvanut, niin jotta tällä haavaa koko valtakunnassa mennään niiden tämän kynänpyörittäjän komennossa.


*) Tai, no onhan Merikoski siinä mielessä oikeassa, ettei hölmöläisiä enää ole, sillä nyt ne kulkevat fiinimmän republikaanitittelin alla.
Kirjavinkeissä