Kolme viikkoa 'hoitelin' veljeä, joka lähti taas talvehtimaan Helssinkiin. Seittemänkymppiä syksyllä täyttyy. Ei nouse jalka enää ketterästi, jos ei muistikaan terävimmillään, lähi-/kaukomuistissa ei vikaa.
Yhdessä juostu maratonit poikineen, vaan ei enää kumpikaan; minä sentään vielä lyhyempiä pätkiä töytäilen kävelyn lomassa: illallakin kasi josta osa juosten.
Niin, lähti velipoika etelään talvenviettoon, ukkojen kanssa turisemaan, täysihoitoon, missä eivät ruoka eivätkä tabletit lopu.
Heilautimme kättä ja sanoimme että ensi kesänä samanmoinen pätkä.
- Jos jalka vielä liikkuu, käsi kapsaa, tuumaili veli.
- No mikä ettei!
- No mikäs se pahan tappais, sanoi ja häipyi vallantielle siskotytön kyydissä.
Voitte tykönänne arvata siskotytönkin iän. :)
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti