Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykyaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykyaika. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Kalevalalaisittain nykyhetkessä

Toiset ilahduttavat sähköpostitse, kykenevimmät kirjoitse! Lähettävät luettavaa, läheltä koettua, jokapäiväistä arjen rientoa. Sanoisiko vertaiskirjoitusta, maan makua, olemisen onnea ja epä.

Siis: - Vertaiskirjoitusta, sano, saatavilla.

Niin tämäkin, tyyliltään tosin toinen. Hiotumpi. 
Eli nyt tuli viikolla tämmöinen, 120-sivuinen kalevalamittainen runokirja, ikään kuin eilisestä Kalevalan päivästä muistuttamaan.


Erkki Jormanainen, entinen toimittaja asialla. Ja kyllä näkyy, että lehtimiehen valppaus on säilynyt havainnoissa, uutisvainukin tallella täysin. Ajankohtaista tekstiä ajattomuuden rinnalla. Ja sehän tässä huvittavuuden ensialkuun tekee, kun kieli ei uutiskieltä, vaan kalevalaista; sepä hyvin sopiikin, sillä eihän tässä uutisia kerrota vaan mielipiteitä uutisten sisällöstä:
  • Trump joutaisi jo oikeastaan verkkoja paulottammaan kaveriksi
  • moto ja metsänhoito
  • sudet, sus siunakkoon
  • korona
  • käsidesi
  • Viisikko
  • EU
  • lastenoikeudet
  • planeetan resurssit
Noita kun järkeilee niin johan kaipaa lepoa ja rauhaa. Ja mikä noita sottaillessa talvi-iltoina tulen äärellä lämpimässä, asioita laidasta laitaan, varsinkin kun on kesällä jalka kapsanut ja käsi kerännyt metsänantimia pakastimet täyteen.

Pakastimet! Kellarit ovat mennyttä aikaa. Kuten niin moni asia maailmassa muotoaan muuttanut.
Vaikka asiat välineet muuttuvat, elontaisto säilyy. Luontokin jossain muodossa: siitäpä kirjalle nimi - Pussauspuu. Moton melskaamaan metsään jätetty kelottuva puu korppiparin parisuhdepuuksi.

Siitä onkin soma kalevalaisittain kertoilla. 

Eikähän sentään kaikki askar muutu, ainakin hiihto säilyy! Vaikka termit vähemmän kalevalaiset. Kuunnelkaas muutama palanen, mitä kuuluu Latusille:

"Venyttelin, verryttelin,
mallia otin Marista,
Ederistä ilman muuta,
sillä on sivut soreat,
aamutoimet oivalliset.
---
Porkkanaa panin pidoksi,
liuvuksi sileän pinnan, 
sitten sukset jo sujutin
leveelle latu-uralle,
höylätylle, fiilatulle.
---"

Muisti se, olkaa huoletti, ottaa mukaansa sen pitoporkkanapurkin lisäksi myös kaikkein tärkeimmän purkin - senpä nitropurkin. Se Erkki, kynäholisti.

EJ, 
nyt kun on hyvä alku, tämä ja aikaisemmat,+, niin anna palaa vaan, pännänpätkää pätkemmäksi kuluta ja anna surutta tulla sanahuppelia lisää. 
Toivomus olisi seuraavaksi sellainen Sanasia vuoden jokaiseksi päiväksi -allakkakirja, vähän niinkö Päivän tunnussanan malliin, jota jo olen Sinulta ruinannut, anellutkin aiemmin, ks

Lopputulema: kalevalalainen kieli pehmentää. 
Eli
jäämme odottamaan Röngän lukemia iltauutisia koronasta, Bidenista, Putinista, Navalnyista, sodista, ilmastonmuutoksista - kalevalaisittainAinakin Erkin kirjoittamina pahatkin asiat muuttuisivat jotenkin miten sen nyt sanoisi: hallittavimmiksi.

lasten ka' 6+10 km/ 550 km/€ 88 h
Kirjavinkeissä