Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjadosetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjadosetti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kirjamaratonin juottopaikalla hipsteri

Jatkuu ja jatkuu. Välillä kokonaan unohtuen.
Maali näkyvissä häämöttää, vaan puutuvat lukijan kädet, aivan kuin maratonilla jalat kramppaavat kolmevitosen jälkeen.

Siis tämä Kirjadosetissa viimeksi kosketeltu KK-sarja käsissä painaa lopun edellä:

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

  1. ...

  2. Häpeä tunnustaa, tämä Kansojen kirjallisuus/12 tahtoo unohtua ottamatta, maistuu aika karvaalta - eikä useinkaan auta vaikka neljättäkymmentä vuotta sitä on käytetty. Vaan eilen taas urheasti jatkoin Amerikan kirjallisuutta ja James Jonesin pilkkaamista, ei kuulemma From Here to Eternity täytä kaikkia taiteen sääntöjä: 'Kaksinaisuus saa kirjan murtumaan keskeltä.' Jäljelle jää vielä 86 sivua 7000:sta - jokohan juhannuksena tämä kuuri loppu?

Kas eilen tartuin taas asiaan; jotenkin vain Amerikan kirjallisuus kiehtoo varsin vähän, sillä eihän se ole juuri mitään venäläisten mestareiden jäljiltä. Mutta punnerretaan se alta pois, niin saadaan 33-vuotinen urakka päätökseen. KK:n ekaosan loppuun olen merkinnyt 10.12.1982, aloiteltu varmaan sen vuoden aikana.
Näin vuoden ensimmäisen sauvakävelyn ja muutamien juoksuaskelten harponnan kunniaksi mikä sopivampaa kuin jatkaa mailerimielessä Norman Mailerin kohdalta, johon olin jäädä jumahtanut kuukausi takaperin.
Otsikkokin mitä epäsopivin näin neljäkymmentä vuotta KK-sarjan ilmestymisen jälkeen: Valkoinen neekeri
Eipä taitaisi nykysuvaitsevaisuusbuumin aikana moisen otsikon esillepano onnistua, ja tuskin WSOY edes uskaltaisi yrittää.
The Naked and the Dead, 1948, Alastomat ja kuolleet, 1951, on sota- ja aateromaani Tyynenmeren-sodasta ja demokraattisen idealismin haaksirikosta. Mailer hyppyyttää aikakoneella päähenkilönsä - kenraali, luutnantti ja kersantti - välillä siviilielämään sodan melskeistä näin syvyyttä sotilaisiin saaden.
Mailerin tuomio USA:lle ja sen kapitalistiselle järjestelmälle taitaa olla osaltaan käypä nykyisinkin: 'etteivät Yhdysvallat yhtyneet sotaan idealistisista syistä, taistellakseen fasismia vastaan, vaan rangaistakseen Hitleriä, koska tämä ei ollut noudattanut kapitalistisen pelin sääntöjä'.
Essee hipsteristä The White Negro sisältyy kokoelmaan Advertisements for Myself, 1959.  Siinä NM määrittelee hipsterin:
'mies, joka kasvotuksin täydellisen hävityksen uhan kanssa tietoisesti pyrkii tyydyttämään nykyhetkellä kaikki halut ja vietit'.
Teoksessa Amerikkalainen unelma, 1965, esiintyy kirjailija Stephen Rojack, joka on hipsterin ruumiillistuma: raaka, väkivaltainen, aggressiivinen - hänessä ihmisen perimmäinen alin luonto aina läsnä.
John F. Kennedyä Mailer piti eksistentiaalisena hipsterinä teoksessaan The Presidential Papers.


Kansojen Kirjallisuudessa vuonna 1923 syntynyt Norman Mailer yhä elää, vaikka kuolikin vuonna 2007.

Yeah!
KK:ta jäljellä enää 81 sivua seitsemästätuhannesta! Eiköhän urakka vuoden loppuun vihdoin lopu?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kirjadosetista iltalääkkeet

Neljän-viidenlaista lääkettä ennen untenmaille viskautumista on iltaisin nautittava. Onneksi eivät ole minkään tohtorin määräämiä, vaan omavalintaisia luontaistuotteita.
Puolisen tuntia niiden nauttiminen ottaa, ja jos oikeassa suhteessa ne nielaisee niin syvään uneen vaipuu.
Katellaanpa tämän hetkinen lääkevalikoima pöytädosetista, josta eilisiltaiset rohdot irti helistelin:
  1. Tämä loppuikin eilen, kuten tästä on luettavissa. Onneks tänne saa tulla kännissä. Siinä vit-## lensi. Eiköhän tepsinyt, nyt se puoli ainakin on ravit-##.
  2. Häpeä tunnustaa, tämä Kansojen kirjallisuus/12 tahtoo unohtua ottamatta, maistuu aika karvaalta - eikä useinkaan auta vaikka neljättäkymmentä vuotta sitä on käytetty. Vaan eilen taas urheasti jatkoin Amerikan kirjallisuutta ja James Jonesin pilkkaamista, ei kuulemma From Here to Eternity täytä kaikkia taiteen sääntöjä: 'Kaksinaisuus saa kirjan murtumaan keskeltä.' Jäljelle jää vielä 86 sivua 7000:sta - jokohan juhannuksena tämä kuuri loppu?
  3. Autismista palanen: Ihmeellinen mieli. Kristine Barnett kertoo pojastaan Jacobista jolla on Einsteiniakin korkeampi älykkyysosamäärä. Muttei puhu ei pukahda. Tuleva nobelisti tutkimusalana astrofysiikka?
  4. Yksi pitempää paneutumista vaativa kirja on aina kuuluttava joukkoon. Joel Lehtosen Korpi ja puutarha tällä haavaa. Kirja sisältää parikymmentä pientä kertomusta, joista vuorossa nyt Maineeton sankari sekä Ihme. Molemmissa kahden vanhenevan miehen tarina: toinen, kalastaja, ahertanut kauniin asuman Vanajan saareen, toinen, mylläri, polttaa velallisensa velkakirjan. Elämän kanssa sujut kumpikin. 
  5. Eevan Kuolinsiivous ja Volterin Suljetuilla porteilla. Palanen kumpaakin päivän päätteeksi. Syvästi syvällistä ja rauhoittavaa - ja unettavaa kumpainenkin Kilpi
Öitä!

ps 1
Mankell tarjoaa Likaista enkeliään luettavaksi - tarttuu väkisin käsiin kun jotain muuta dosetista pöydältä haparoin. En hevillä suostu dekkaristin kynsiin. En. Tosin taitais täyttää Kirjailijakriteerit, siis sillä tavoin tulkittuna että tavallaan noin ja niin kuin dekkaristi kirjoittaa kuolleista ja on tavallaan siis ruumis itsekin - ja ainakin vanhempi on ja ja ....
ps 2
eihän tästä vaan tullut vähän niin kuin tämän nimeen vivahtavaa:

+1C hiihdot  650 km/€