Miten mukava naputella lakanoiden välissä aamutuimaan aamukahvikielin läppäriä ja vilkuilla samalla akkunasta polveilevaa orapihlaja-aitaa, jota - edelleen - käsikäyttöisin pensassaksein puoleenväliin jo silvoin.
Siis samoin menetelmin kuin joka kesä vuosikymmenten ajan, myös samoin telinein.Eipä pyöri vuoteen yllä kärpäslauma, ei. Paarmoista puhumattakaan. Mitä nyt yks itikka, urhoollinen, inistä yrittää, raukka, ennenku nits! niska nitkahtaapi.
Ei surise, ei pörrää, ei käy kii! Ei. Kärpäsarmeija.
Niinku eilen.
Ensin tuntui jotta mikäs tässä: Napsuttelet. Nipsuttelet. Sinisiä ajattelet. Hikipisaran pyyhit otsaltasi.
Kunnes:
Kostui paita.
Otsa kiilsi.
Hartioilta hiki tipahti.
Kärpäsetkös heräsivät!
Lennähti yksi, hetikohta toinen ja kolmas, neljäs jo syöksyi päälle, viides korvaan työntyi. Kuudennenpa kävi huonosti: tuli huulille, haukkasin välipalaksi.
Kymmeniä niitä lopulta siinä pään päällä pörräsi, pörisi ja kiehui. Kiehuvan pään päällä.
Vähä ettei ope kironnut, kirosana leikkaajan leuoilta livahtanut. - Pannahinen! päässyt, tai peräti Kallen-Riitun Sorsan väittämä siunaus: - Voi sanomapitsi!
Se Son of a bitch!
*** myös
