Tänään on maallikkotuomariurani viimeinen oikeudenistunto.
Ikä ei salli jatkaa:
'Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään'.
Ukkotuomareidenkin on poistuttava takavasemmalle viimeistää 68 vuotta täytettyään:
'Tuomaria ei voida oikeuttaa jatkamaan tuomarin virassa eroamisiän jälkeen'.
Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 vuotta täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään., ukkotuomaritkin saavat jatkaa vain 68-vuotiaiksi.
Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 vuotta täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään., ukkotuomaritkin saavat istua vain 68-vuotiaiksi, lautamiesten on siirryttävä syrjään vuotta aikaisemmin.
Valmistauduin istuntoon ajamalla aamulla parran vessan peilin edessä eli uskaltaen katsoa vanhaa naamaa silmästä silmään.
Valmistauduin myös lukemalla yönseutuna loppuun
Hannah Arendtin kirjan
Eichmann Jerusalemissa -
raportti pahuuden arkipäiväisyydestä. Ja käymällä viikon ajan läpi nuo pahat miehet Mussolinista Hitleriin,
Diane Ducret'n kirjasta
Diktaattorien naiset. Tuomarin pään sisäänhän olin päässyt jo aiemmin käräjätuomari
Anneli Poukan romaanin
Ehdollinen tuomio kautta.
Eiköhän näillä eväillä osaa olla puolueeton ja osallistua päätöksen tekemiseen niillä tiedoilla, jotka tulevat ilmi istunnon kuluessa vailla ennakkoluuloja, vain esille tulevissa asioissa pysyen. Muistaen samalla, mitä Hannah Arendt kirjottaa, siten kuin sen ymmärsin: - Keskipisteenä on ihminen, syytetty – jolla on yksilöllinen menneisyys, ainutkertaiset ominaisuudet ja omituisuudet ja käytös – kuten jokaisessa oikeudenkäynnissä. Syytetty ei voi olla yleissymboli jollekin aatteelle, syntipukki antisemitismille, totalitaristiselle hallinnolle tahi peräti ihmisen perisynnille.
Eichmannin oikeudenkäynti kesti puoli vuotta vuonna 1961, me selvinnemme lyhyemmässä ajassa, koska mahdolliset
rikoksetkin on tehty nopeasti.
Oikeudenkäynti on salainen, joten ei siitä koskaan tämän enempää.
radio
tuomio
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
