vaikka ääntä pitääkin
"Itsenäisyyspäivänä kello 12 käyvät sotaveteraanijärjestöt ja Puolustusvoimat korkeimman sotilasjohdon saattelemana laskemassa seppelet Suomen valkoisen armeijan sotilaiden haudoille juhlavasti armeijan soittokunnan soittaessa, kunniavartioston ja lippuvartioston tuomassa juhlavaa tunnelmaa."
Noin kolmas K Jari Korkki muotoilee asumisasiaviihtyvyyden K2-elämäkertakirjassa, jonka selventävä alaotsake on Kyösti Kakkosen tie huipulle, WSOY 2022.
Kerrankin elämäkerta, jossa itse päähenkilö saa puheenvuoron ja vuodattaa kaiket ilonsa ja surunsa ja ennen kaikkea sappensa eli raivostuksensa ulos omin suin. Päinvastoin kuin viimeksi lukemissani Antti Ruuskasen ja Pasi Kauniston elämäkerroissa, joissa päähenkilö kuvailtiin lähinnä toisten silmin.
Hyvä hyvä. Tosin pohojaalaine Jari Korkki tuskin on pahemmin piipahdellut täällä Pohjois-Karjalassa Tokmannin syntysijoilla muuten kuin ajatuksissaan, mikä (alku)osaltaan heikentää, sanoisiko peräti näin hienosti: atmosfääriä.
Veikkaisin, jotta elämäkerturi sutkisavolaene A. Heikkinenennii, H. Turusesta puhumattakaan, olisi saanut kirjaan enemmän maalaismakua ja tuoksua, jota me paikalliset Kyösti Kakkosessa nuuhkimme.
Vaan kyllä tämä silti lukukirja on.
