Sananvapaus liipaisimella

 

Entisen Miss Suomen aviomiehen sääri amputoitiin

luki nuin isolla lehessä (IS)

Tässä jonain päivänä.

Ystävämme Onni Eläkeläinen puisteli päätään: ex-missinmiehen jalaka - tikustako asiantynkää? Hyvä jottei tokassut, jotta '- Voi helevetissä!'.  

Läheltä liippasi, vaan ei sanonut, kun noin vakavasta asiasta kumminkin oli kyse.

Sen sijaan Onni tyytyi lievempään ilmaisuun '- Voi hyvät hyssykät' sanomalla. Sen kummemmin analysoimatta tahi perustelematta asian uutisarvoa valtakunnallisessa lehessä, että pitääkö tuo täällä itärajan pinnassakin meijän tietää.

Jätti asian sikseen, ei avannut otsikkoa, vaan jatkoi eteenpäin digittämistä.

Mutta kun ei tuolta kahta kummempata alkanut kuulua, niin napsautti koko värkin kiinni ja siirtyi kirjapuolelle, siihen ylen kiinostavaan PunaMustassa painettuun Toenperrään -lehtimieskirjaan, jossa naisia taisi olla enempi kuin miehiä, mikä ilahdutti Onnia. Yhtä kohtaa se sieltä luki useampaan kertaan: sitä Laakkosten-veljesten kiitosta kun päätoimittaja Seppo Vento oli julkaissut kielloista huolimatta veljesten vankilatuomion Karjalaisessa, jonka omistavat.

Toimittaja Jouko Salmela kertoo tuosta järisyttävästä päivästä 21.2.1992, jolloin hallinto oli koolla ja oli hiipsittävä käskystä  kuulumisille yläkertaan, jossa Yrjö Laakkonen ja Jorma Norppa ilmoittivat, että Vento saa potkut ja tuletko tilalle. Ei halunnut. Sitten yläkertaan kutsuttiin 20 vuotta päätoimittajana työskennellyt päätoimittaja. Tuli heti kohta alas Vento. Potkut! Sitten nousi ylös varapäätoimittaja Isto Räsänen luullen ylenemisen tulevaksi. Ei tullut. Laskeutui kohta alas. Potkut!

- Sananvapaus liipasimella ollut. -  Vaan säilynyt on, kuten Iltsikan otsikkokin osottelee, myhäilee Onni Eläkeläisemme muikeesti ja maireesti ihan muina miehinä. Vailla etu- tahi taka-ajatuksia.

Kirjavinkeissä tänään: Vankileirin selviytyjät

KIRJA-ARVOSTELUT

 

On ne just semmosia!

 niin kuin olen kuvitellut-kin

"Täyshullua porukkaa koko jengi. Luultavasti työ kanssa. Varsinkin entisaikaan, kun ei tunnettu työaikalainsäädäntöä, toimittajilta vaadittiin silmittömiä." -Ritva Väisänen

nuo p-karjalaiset surnalistit, joista edelliskerralla puhe. 

Sana hallussa, meinaan, ja kuva kuvaajilla. Kirja täynnä veistelijöitä, jotka hallitsevat sanoilla rakentamisen taidon siinä missä ammattikirvesmies torpan pystyttämisen.

Ja jos kirvesmiehellä kämmennahkat joskus vereslihalla, niin näillä sisukset sielua myöten. 

Täyttä elämää niin työssä kuin vapaalla, monesti siinä cocktailissa lantrinkina väkevät. Ynnä huumorinhenki sekä empatia loppumaton. Kuten Karjalan Maan Seppo Eskelisen muistumassa Reijo Erttolan rokulipäivästä Karelia-iltaistujaisten jälkimainingeissa: 

"Oliko Salmelan Joke vai Kakkisen Pena, joka tuli töihin valitellen, että meni vähän pitkäksi, saa nähdä missä kunnossa päätoimittaja tulee. Vähän ajan päästä puhelin soi, Erttola siellä, 'kuule Seppo, mie en taia tulla töihin tännään'. Minä että minkä takia? 'Oli pikkasen huono tuuri. Oli paha elämä, menin vessanpöntölle okselle ja molemmat tekarit putosivat sinne, kerkesin vetästä. Ei oo hampaita'."

Melkein aina töissä, oli kunto mikä tahansa. Semmoinen maku näistä 20 journalistista jäi Toen perrään -dokumentin purasun jälkeen. Suuri palo kaikilla työhönsä. 

H.Turunenhan näistä tunnetuin ja Varis Tuula-Liina tulee sitten, jos Simo Kätkäläis-Hämäläistä ei lasketa. Eikä Pogostan Hilkkakaan, Hilkka Kuusela, tuntemattomasta päästä ole; tosin Hilkka on tarkemmin syynätty jo Ritva Väisäsen Sanomalehtimiehiä-kirjassa, joka ilmestyi 1991.

Minua tietysti kiinnostivat eniten kulttuurin pää Väisäsen Ritva Karjalaisesta ynnä Kainulaisen Kaarina Kotiseutu-uutisista. Tuttuutensa tähden ja kirjoitustaidon. Molemmilla omat polveilevat elämänkiemuransa ja kunnon periaatteet: silmille eivät ukot hypi, eivät pomotkaan pompottele, päätoimittajatkaan. Potkujenkaan uhalla, mistä kokemusta kummallakin aikaisemmilta ajoilta on ollut.

Piiparisen Miitrei-Penttiä eikä Mauri Nevalaista (Viikko) Pohjois-Karjala -lehdestä ei näy, koska kävi kuolema välissä. Karjalaisen Kiteen aluetoimittaja Erkki Jormanaista kaipasin joukkoon tummaan, vaan ei liene suostunut 'riepoteltavaksi'. Erkillä olisi lisää juttuja ja siivompia vaikkapa hampaattomasta Erttolasta. No, Ilvosen Väinön tyttö Annukka edustaa Keski-Karjalaa pistellen kitteeläistä soppaa sekkaan.

Totta kai Laakkosen veljekset omistajan ominaisuudessa vilahtelevat lehtimuistoissa, tässä yhden muiston murjaiskoon Jouko Mustalista-Salmela:

"Yhtenä aamuna olin 30 asteen pakkasessa tupakalla lastauslaiturilla ja Reino Laakkonen tuli töihin. 'Onko sulla avvaimet katteissa, mitä sinä täällä pihalla kärvistelet  Sanoin, että Karvisen Anni lopetti tupakanpolton toimituksessa, pakko polttaa täällä. Reino sanoi: 'Ne on tämän talon osakkeet Yrjöllä ja mulla. Annilla [työsuojeluvaltuutettu] ei oo yhtään. Saat polttaa tässä talossa missä huoneessa haluat. Tuu hakemaan, mulla on tuhkakuppejakkiin isot pinot.' Pelkäsin enemmän Annia kuin Reinoa, joten en muuttanut toimintatapojani."

Toimittaja-muusikko Suonna Kononen ja lehtikuvaaja Juha Inkinen ovat parin kuukauden virkavapaalla pyöräyttäneet tosi mielenkiintoisen Toen perrään -sanakuakun. Jatkumon Ritva Väisäsen Sanomalehtimiehiä-kirjaan, jonka julkaisi Pohjois-Karjalan Sanomalehtimiesyhdistys vuonna 1991.

 Kiitos, ja kiitos RV kun lähetit lahjaksi. On kehvel maistunu - toinperrään!

KIRJA-ARVOSTELUT