Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Solovetski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Solovetski. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. helmikuuta 2025

Perheen pako vankileiriltä Suomeen

1933 Solovetski Muurmanni

Tshernavinin Puhun äänettömien puolesta lukuarvio näkyy ilmestyneen tänään Kirjavinkeissä. 
Mitä lienen sanonut? 
Kirja on jo poistunut mielen päältä, mutta sen sijaan sen jatke eli Vladimirin vaimon, Tatianan heti Suomeen paon jälkeen Suomessa kirjoittama Escape from the Soviets teetättää mielenkiintoista jatkopuuhaa. 
(ja ottaa aikaa kun tankeroenkku paljon heikompaa kuin hiihtotaito)

LINKKI
Suomentamattomana ilmaisversio luettavissa tuolta. ⮝
Ja sieltä suoraan asiaan:
Joutuu jättämään muutaman päivän hiihdot väliin: löytyihän se hiihtämistäkin kiinnostavampi asia pakon edessä!

Kirjavinkeissä

sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Kaksi epätoivoista keskustelee

Shpalernajan vankilassa 1930-luvulla

Vladimir Tshernavin
I painos v. 1936 / Karisto
Oppian 2025, 408 s.

Kolmas, Epä Uskoinen, EU, lukee kotonaan keskellä pyhäistä päivää kuulusteludialogia 2020-luvulla.
Miksi?
Eikö EU:n kannattaisi pysyä niissä ihanissa romanttisissa Lanen tyttärissään ja Mikkasen sydänmaalaisissa - eikä telläytyä turhanpäiten ja tieten tahtoen venäläiseen vankilaan ja leireilemään vankien kanssa, kitumaan Tshernavinin housuissa Solovetskin ankeudessa ...

Mikä ajaa Epä Uskoisen välillä kurkistamaan toisenlaista totuuden siementä?
Ja tutkimaan ihan Wikipedian kautta, millainen oli Tshernavinin elämä Suomeen pakenemisen jälkeen.

The Tchernavins were still living in Finland in 1933, but...
In 1934 Tchernavin and his family moved to England, where he continued his scientific work as an ichthyologist. He worked in the Natural History Museum in London until his death...

Tchernavin took his own life in London on 31 March 1949, the day after a friend he had been caring for died of an illness.[6] Tchernavin, his wife, and son are all interred at the St. Mary Churchyard in South Perrott, West Dorset District, Dorset, England.[6][14]

Vladimir Vyacheslavovich Chernavin was rehabilitated in the Soviet Union on October 11, 1989 by the prosecutor's office of the Murmansk region.[15]...

The New Masses (a literary, communist magazine in New York City) decried Tchernavin's I Speak for the Silent as a "vicious" attack on the Soviet Union by a member of the "nobility." 

Vladimir Vyacheslavovich Tchernavin
Born1887
Died1949
Kirjavinkeissä