Miesten töissä

Kurapuku päälle ja silleen.
Ehkä yks perkele huulilta ei pahitteeksi olisi lipsauttaa, niin olisi katu-uskottavampi. Tai siis miesmäisempi, eikä mikään kirjatoukkateoreetikko.
Kenttäsirkkelille.

Sateli, mutta tulipa tulostakin kun pistettiin saha soimaan ja pirra pyörimään:

Pakko oli vähän päätä lepuuttaa, päästä tuulettumaan kevät vihmaan ja työnlaitaan.
Sen verran järkyttävää, vaikka jo toisen kerran ja tuttua tekstiä, oli illallinen luenta Kallen mielisairaalaan joutumisesta miehen omin sanoin sisintä koskettaen.

Työstä puolikuollut mies hoippuroi kirveensä kadottaneena, sahanteränsä ja suksensa katkaisseena Kuusisen yläkertaan ja nielaisi nyrkillisen uni- ja hermopillereitä kitaansa.
Seuraava herääminen oli kaltereiden takana Hatanpäässä:

"Olen mielisairaalassa, hullujenhuoneella!" "On tämä isku äidille." 

Aivan kuin isä-Hermanni aikoinaan.
Mustasukkaisuuden ja yltiöpäisen työnteon riivaama mies on vielä mahtavilla voimillaan kuulemma riehunut sairaalassa rautasänky pään päällä niin että on tarvittu melkoinen miessakki ennen kuin 'karhu' oli kellistetty.

Mutta siihen sitten loppui päässä jatkuvasti vonkunut Lasihelmiä:

... Mut katkerasti huomata sen sait,

se oli helmi, mut lasihelmi vain.

Eipä ihme jos Kalle monta kertaa noitui ja sadatteli, että joutui uudelleen, toisen kerran kokemaan kirjoittaessaan saman henkisen tuskan kuin ensimmäisellä kerralla livenä oikeassa elämässä!