Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perintö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perintö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. tammikuuta 2025

Tuulentuoma

 - tuulella käyvä?

Luvassa 800 hehtaaria metsää, 7 kilometriä rantaviivaa, lisäksi puolensataa hehtaaria maatalousmaata ja päälle vielä sijoitusrahoja.
Perintönä.

Otatko?  Vai vastaatko kuin Puuilossa?

Minna Mikkanen
Studio Eveliisa
Tuommoista olisi tarjolla Minna Mikkasen uusimmassa, Sydänmaa-sarjan osassa 2: Tuulentuomat. WSOY 2024. 
Kiinnostavaa! 
Tuo kaikki olisi lankeava yllätysperintönä Aleksille, jonka vaimo on jättänyt oman onnensa nojaan kahden pojan arkiseksi yksinhoitaja-/huoltajaisäksi. Myyntimies Aleksi on joutunut muuttamaan kaupungista maalle halvempien elinkustannusten perässä.

Aikansa kiduttuaan naisasioiden parissa, taitaa Aleksilla tärpätä - ja sitten vielä tyrkyllä tuo kummallinen perintö. Eikös jo entinen vaimokin ole pyrkimässä osille!

Kyllä noista tarpeista onnellinen, positiivisen puolelle kääntyvä romaani kehkeytyy. Painavaa sisältöäkin sisältävä viihdyttävä kirja maaseudun kirkonkyläelämästä, missä ei karteta ottamasta kantaa energia-asioista eli kuntaan työntyvistä tuulimyllyistä, tuulivoimasta esteettisen ja eettisen elämän puolesta / vastaan.

Tuulentuomissa Minna Mikkanen jatkaa maaseutuelämän modernisoimista, jonka aloitti Sydänmaalaiset-romaanissaan. Ei kaikki enää ole maaseudullakaan takapajuista, eivät varsinkaan ajatukset.


Kirjavinkeissä

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Nainenhan se!

✌ Luettu! Siis lupa lukea toisen laatima kirja-arvostelu:
✌ Oikein arvasin Tontin Perinnön arvostelijakirjoittajan sp:n. Kikkeliskokkelis! ☺
Minä mies: ilmankos en itkenyt yhtään. 👊

Vaan pianpa tuon tarkemmin näkee, kunhan Kirjavinkeissä oma ilmestyy. 📖



sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lakimiehen Perintö

No nythän on kumma!
Enkö tosiaan ole potalla istuessani maininnut siitä mitään, ja kuitenkin se on jotenkin koukuttava, siitä huolimatta että etenemisvauhti on aika mateleva. Ei-ei sen sisällön etenemisvauhti, vaan oma vauhtini etanan, mikä oikeastaan on hyvän merkki.

13-08-18 lukee lähetteessä, johon olen pikkuhiljaa sisältöä 'ranskalaistanut':
  • lääkäriäidin jälkeenjääneistä päiväkirjoista Henrikillä ja Anna-Leenalla ilmiriita
  • äidillä, yhteiskunnan tukipylväällä, rakastaja! lesbokin? morfinisti! isäntappaja!
  • Agabe, Filia, Eros
  • 'H: - Sartrenkin mukaan helvetti on toiset ihmiset.'

07-10-18 tuolla numerosarjalla nyt tätä päivää painellaan
(kalseaa muuten merkitä päivämäärä noin).
s. 191/251 menossa. Kyllä noilla merkinnöillä jo yksi kirja-arvostelu, ainakin kirja-arviointi on tehtävissä.
Ja paras kuulemma, kirjan huipennus vasta edessä odottamassa:
”Ihmisten välit ovat vaikeinta mitä maailmassa on” – Jarkko Tontin Perinnön loppuratkaisu nostaa lukijalle kyyneleet silmiin. Aamulehti 23.8.2018.

Nänköhän?
Varmaan Aamulehden arvostelija joku nainen? En viitsi tarkistaa käsitystäni, enkä lukea ennakkoon toisen kirjoittamaa käsitystä kirjasta. Pidänpähän ennakkoluuloni rikkana rokassa.

Kirja on tämä:

Ja tekijä tässä:

Lakimies joka kirjoittaa hirmu-vaikeasti-luettavaa, älykästä asiatekstiä Kirjaamo-blogissaan; hämmästyttääkin, miten erilaista, mukaansatempaavaa tekstiä peniläinen latelee romaanissa.
Paraikaa JT on reissaamassa Intiassa, viimeksi kun katsoin blogia kynäläinen oli jossain Balkanilla.

Siinä Haminan-matkat kalpenevat, vaikka kuinka simbergejä sinne sisällyttäisi!