No nythän on kumma!
Enkö tosiaan ole potalla istuessani maininnut siitä mitään, ja kuitenkin se on jotenkin koukuttava, siitä huolimatta että etenemisvauhti on aika mateleva. Ei-ei sen sisällön etenemisvauhti, vaan oma vauhtini etanan, mikä oikeastaan on hyvän merkki.
13-08-18 lukee lähetteessä, johon olen pikkuhiljaa sisältöä 'ranskalaistanut':
- lääkäriäidin jälkeenjääneistä päiväkirjoista Henrikillä ja Anna-Leenalla ilmiriita
- äidillä, yhteiskunnan tukipylväällä, rakastaja! lesbokin? morfinisti! isäntappaja!
- Agabe, Filia, Eros
- 'H: - Sartrenkin mukaan helvetti on toiset ihmiset.'
07-10-18 tuolla numerosarjalla nyt tätä päivää painellaan
(kalseaa muuten merkitä päivämäärä noin).
s. 191/251 menossa. Kyllä noilla merkinnöillä jo yksi kirja-arvostelu, ainakin kirja-arviointi on tehtävissä.
Ja paras kuulemma, kirjan huipennus vasta edessä odottamassa:
”Ihmisten välit ovat vaikeinta mitä maailmassa on” – Jarkko Tontin Perinnön loppuratkaisu nostaa lukijalle kyyneleet silmiin. Aamulehti 23.8.2018.
Nänköhän?
Varmaan Aamulehden arvostelija joku nainen? En viitsi tarkistaa käsitystäni, enkä lukea ennakkoon toisen kirjoittamaa käsitystä kirjasta. Pidänpähän ennakkoluuloni rikkana rokassa.
Kirja on tämä:
Lakimies joka kirjoittaa hirmu-vaikeasti-luettavaa, älykästä asiatekstiä
Kirjaamo-blogissaan; hämmästyttääkin, miten erilaista, mukaansatempaavaa tekstiä
peniläinen latelee romaanissa.
Paraikaa JT on reissaamassa Intiassa, viimeksi kun katsoin blogia kynäläinen oli jossain Balkanilla.
Siinä
Haminan-matkat kalpenevat, vaikka kuinka simbergejä sinne sisällyttäisi!