- tuulella käyvä?
Luvassa 800 hehtaaria metsää, 7 kilometriä rantaviivaa, lisäksi puolensataa hehtaaria maatalousmaata ja päälle vielä sijoitusrahoja.
Perintönä.
Otatko? Vai vastaatko kuin Puuilossa?
 |
| Minna Mikkanen Studio Eveliisa |
Tuommoista olisi tarjolla Minna Mikkasen uusimmassa, Sydänmaa-sarjan osassa 2: Tuulentuomat. WSOY 2024.
Kiinnostavaa!
Tuo kaikki olisi lankeava yllätysperintönä Aleksille, jonka vaimo on jättänyt oman onnensa nojaan kahden pojan arkiseksi yksinhoitaja-/huoltajaisäksi. Myyntimies Aleksi on joutunut muuttamaan kaupungista maalle halvempien elinkustannusten perässä.
Aikansa kiduttuaan naisasioiden parissa, taitaa Aleksilla tärpätä - ja sitten vielä tyrkyllä tuo kummallinen perintö. Eikös jo entinen vaimokin ole pyrkimässä osille!
Kyllä noista tarpeista onnellinen, positiivisen puolelle kääntyvä romaani kehkeytyy. Painavaa sisältöäkin sisältävä viihdyttävä kirja maaseudun kirkonkyläelämästä, missä ei karteta ottamasta kantaa energia-asioista eli kuntaan työntyvistä tuulimyllyistä, tuulivoimasta esteettisen ja eettisen elämän puolesta / vastaan.
Tuulentuomissa Minna Mikkanen jatkaa maaseutuelämän modernisoimista, jonka aloitti Sydänmaalaiset-romaanissaan. Ei kaikki enää ole maaseudullakaan takapajuista, eivät varsinkaan ajatukset.
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Arvoisa hikkaj !
VastaaPoistaNuo perintö- ynnä perinnöttömyysasiat ovat sangen mielenkiintoisia, etenkin ne riidat, joita perintöasioista käydään.
No meikäläisellä ei oo sitä ongelmaa, kun aikoinaan Molotov sen yhen Isä Aurinkoisen armollisella luvalla lunasti meikäläisen perintömetsät ja -mannut Karjalasta ihan ilman testamenttia ja lupaa kysymättä.
Siitä olen näin viherhumppa-aikana hyvilläni, että ei olla meikäläistä syyttämässä niitten Karjalan ojitettujen suometsien hiilihappopäästöistä, jotka kuulemma maailmanloppua ennakoivat.
Eikä mitä ... Putinin kontolle ne nyt lankeavat sikäläisten perintömetsien metaanit ja hiilidioksidit.
Täälläpä sitä raikasta meri-ilmaa saapi Pohjanlahden rannalla hengitellä, toki kolmesataametrisiä tuulimyllyjä väistellen.
Voksi, sir
Poistaeip ihme jos korpee kun jäi sinne paljon perintökorpee.
Ja nyt siellä häärii päällepäsmärinä taas yks Moolokki kita ammollaan.
Saa nähä tulleeko tuo kylläseks koskaan.