26 - 26
Tasan!
Päättynyt tuolla toisella tantereella läpikäyty vakavamielinen Joulukorttiskaba tänä armon vuonna 2017 - ei voittoa ei tappiota. Viimeiseen saakka sai jännittää, jotta näinköhän tänä vuonna viimein nuljahtaa.
Mutta ei: naapuri pelasti kiikuttamalla jouluaattoaamuna kortin postilootaan.
Yksi yllätyskortti tuli kuoressa, jossa luki:
 |
| ilahduin lankapuhelimesta, täytyypä soittaa pirauttaa viisvitoseen |
Mukava noita on lueskella, muistella lähettäjää ja seutulaisia, tapahtuneita.
Lonataas pinkkaa ja luetaan uudelleen kauempaa tulleita mieleenjuohtumien kera:
- Esko tietysti aina ylinnä: ensimmäinen ja ainoa oppilas joka joka joulu kortilla pukkaa.
- Ari-serkku Paalasmaalta: "Elä elä vaan nyt puhu siitä, ettei taas alota sykytystä!" Sydän meillä kummallakin eteisessä värisee.
- Aini, enon topakka leskiemäntä, kummitytön äiskä: voiko antoisampaa kyläpaikkaa olla! Suukakkaraakin kyllin.
- Teuvo/Vuokko sinne hiton Hetan pakkasiin paenneet asumaan. Palaisitte jo palelemasta. Juostaisiin.
- Rauha-serkku, nimensä veroinen, Polvelasta pois - löytyisköhän uusi kyläpaikka kirkolta ensi kesänä jos poikkeaisi?
- Eero-serkku - siitä ei seura parane. Pitäs pistäytyä, mutta pistäydypä täältä nyt Lahdessa!
- Marjatta, vanhin serkku aitolappalais'äijänsä' kanssa, Lapin perukoilta, muistaa meitä ja me heitä lämmöllä - pakkasöinäkin.
Ja vielä nivaskasta muutama malliksi mainittakoon:
Mökin Akkaa, Fasilitaattoria, Kuivalaiskaa, Kauppalaa + tuttavia, ystäviä muita.
Ystävistä yksi ylimmistä myös muisti, komean Olavin, linnakortin, lähetti.
ps
Mut' mutt' hei ja hetkonenkin viel' - viha'miehilt'' ei lain! Josko nuit' ei enää oliskaan ...
hiihdot 4+5/141 km = 21 h
*** myös
