Parit kuhhaukset

 Kielletystä kirjasta kirjan sisällä

Jyrki Sinkari (toim.): Salaisuudet salkussa - Asiakirjat kertovat 1 - Talvisota 1939-1940. WSOY 1971

linkki

Jyvän löysin, tutun miehen tekemän. Nokin aikani Hokkasta, niin sieltäkös tämä jyvänen nokkaan tarttui!

Eduskunnassa esitelty ja käsitelty, itse Taisto Sinisalon tuomitsema: Neuvostovastainen.

Ei jatkunut sarja, jäi tähän yhteen osaan: WSOY meni pupu pöksyyn ja sisu kaulaan. Melkoinen kuhaus siis.

Meillä täällä pitäjässä on meneillään Kukkakuhhaus-viikonloppu, ja kuinka ollakaan tuo Sinkarin Jyrki, Norssin suosittu hissan maikka, keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti Munkkiniemestä Leenoineen kohun jälkeen juuri tämän kuhhauspaikan naapuriin, Karjalan korpeen sieltä Helsingin pääpaikoilta.

Syytettiin varsinaisen naapurin, Neuvostoliiton historian vääristelystä ja panettelusta.

Just joo, vaikka salkussa oli pelkkää faktaa, asiakirjoja, joita N-L itse oli kirjoittanut. Norssin opettajana opetuksen ja opetusharjoittelun helpottamiseksi hän oli koonnut kirjoihin kansioihin 12 dokumenttia: mm. Suomen kartan, johon oli piirretty puna-armeijan etenemissuunnat Suomen valtaamiseksi, Terijoen hallituksen julistuksen, Moskovan rauhansopimuksen ...

"Ovatko hallitus ja vastuuntuntoiset kansalaiset voimattomia tämän kaltaisten neuvostovastaisten ilmiöiden edessä", älähti Taisto Sinisalo Tiedonantaja-lehdessään ja teki eduskuntakyselyn vaatien hallitusta ryhtymään lainsäädännöllisiin toimiin.

 

"Paradoksaalista vaatimuksessa oli, että Sinisalo vaati hallitusta kieltämään aineiston, jonka tärkeimmät dokumentit olivat venäläisiä ja venäläisten kirjoittamia Kuusisen kommunistien 'kulissihallituksen' asiakirjoja", virnuilee Lauri Hokkanen kirjassaan, jota tässä peesailen.

Vaan niin vain sai jäädä Asiakirjat kertovat -sarja kustantajan salkun perille; jälkilöylyissä vuonna 1975 vanhempi lehtori Sinkari jätti siis Helsingin ja muutti tänne syrjäpitäjään, Rääkkylään, koulunpitoon ja ulkohommiin hoitamaan mehiläisiä ja nautakarjaa, toimipa lopulta myös maatalouslomittajana.

"Hänen Munkkiniemen kotinsa kirjahyllyn alleviivatuimpia teoksia oli Pentti Linkolan Unelmat paremmasta maailmasta", päättelee Lauri Hokkanen Sinkari-osuuden.

Mitäpä tuohon lisäämään, eikun Kukkakuhaukseen tästä. 😍😎

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Älkäätten säikähtäkö!

vaara ohi! 

(mörkö paennut metsään)

Lauri Hokkanen: Kommunismin teloitettu unelma - Seppo Toiviaisen  elämä ja tragedia.
Docendo 2024 Kuvassa kirjan kirjoittaja / kuva: Jukka Järvinen

Taistolaisuus. Mikäs tuota ei ole näin jälkeenpäin lukiessa ja tarkastellessa, kun vaara väistynyt, aseet koottu Nato-setän huomaan!

Huipussaan taistolaisuushuuma oli niihin aikoihin kuin minä lamp...ei vaan opiskeluaikojeni koulutuksen aikoihin. No ei se syrjäisessä korkeakoulussa juuri näkynyt muuna kuin muutaman opiskelijatytön sinipaitana ja Simo Sepon karismana. Toki mekin sentään Moskovassa vierailimme ja yliopiston portailla poseerasimme. (kuvatodiste)

Mutta vallan toistahan tuo näyttää olleen etelässä: Tampereella ja Helsingissä.

Niistäpä ent. taistolainen Lauri Hokkanen (s.1950) kirjassaan kertoilee, valottelee ja tekee yhteenvetoa koko Eurooppaa villinneistä yliopistokapinoista ja Neuvostoliitto/kommunismi-vyörytyksestä, väkivallasta yms.

Kertoen myös omasta toiminnastaan:

 

"Olin Tiedonanatajayhdistyksen palkkaama 'osapuolityöntekijä' ... 

- Jatkoin toimintaani Moskovan rahoituksella ..."

Taisto Sinisalon kakkosmiehen, vahtikoiran kuten eduskuntatoimittajat irvailivat, yhteiskuntatieteiden tohtorin Seppo Toiviaisen (1944-2005) elämä ja tuhoutuminen tässä kirjassa kuitenkin on ykkösobjektina, ainakin minä lukiessani siihen keskityn. Niitä näitä noukkien, kuten

 -  ...polvistuimme historiallisesta voitostaan [Praha/panssarit] uhoavan totalitarismin edessä, söimme sanamme ja kielsimme sisimpämme.

- lopulta syvään masennukseen vajoaminen ja tolkuton ryyppääminen olivat olleet seurausta kommunistisen puolueen hajoamisesta.

Eipä silti: jännä tuo näin jälkikäteen on tiirailla, missä myrskynsilmässä sitä oikeastaan yhteiskunnassa opiskeluaikoina elettiin, kun ylipäänsä ja kaiken kaikkiaan kaikkien sivistävien laitosten valtaamista taistolaiset yrittivät. 

Mutta, kuten totesin, ei se itäisen Suomen opettajakoulutuksessa pahemmin näkynyt, ja vain kerran se tuntui hipaisuna oman villapaidan liepeessä, kun kouluhallituksen pääjohtaja, pienehkö Erkki Aho oli ilmestynyt punaisessa nahkapuserossaan seisomaan seurueineen taakseni harjoitustunnin seurantaan.👀

Sitä en muista, 

olisiko seurueella jo ollut se Pirkkalan opetusmonistenippu kainaloissaan.👅

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Ukkola Sanna show

on pyöriny silmissä useamman vuoden ajan milloin missäkin, vaan en sen kummempaa huomiota oo kiinnittäny. Ei oo sytyttäny, ns.

Vaan annapa olla. 

Tulee Big Brother, niin jo vain! 

Se missä nämä Rosa Meriläiset, Porkat, Valavuoret, Petra Ollit yms. tappoivat aikaa ja minne tipalla ollut Nina Mikkonen Valavuoren sanoin 'joka kerta lyllersi takaisin'.

Niin ja olihan Ukkola Farmissakin, jossa jäljelle jääneet vielä pari jaksoa viljelevät maata ja josta Juti tipahti viimeksi, kun Jungneria ei kukaan tunnu päihittävän; saas nähdä miten käy Laatikais-Timon (t)uhon.

Hetkinen. UK-KO-LA. Eikös äiti kansanedustaja, liberaali-kok?

Alkaa dialogi Googlen kanssa.

- Kyllä, Tuulikki, syntynyt Taivalkoskella 1943, kuoli 2019. 

- Isä? 

- Jukka. 

- No just just. Se SK:n pakinoitsija, joka ja jolla sytyttää.

- Onkohan Sannalla miestä?

- Turkkila, Matias. DI. Suomen Uutisten päätoimittaja. 

- Persu siis.

- Sitten se jota ei ennen saanut naiselta kysyä. Voisko sinul..

- 46 v.

Alfalla istuskelee Sanna nykyisin, livenä. 

Eilenkin mitä mielenkiintoisimmin vierain. Kaksi kirjailijaa paikalla perätysten. 

Ensin entinen taistolainen Lauri Hokkanen katumassa nuoruuden hairahduksiaan, joista kirjoitti kirjan Kenen joukoissa seisoin. Lopuksi Tara Koivukoski kertomassa parisuhdeväkivallasta nyrkin alla olemisestaan, raiskatuksi tulemisistaan. Aiheesta Tara on kirjoittanut kahden kirjan verran.

Hokkasta en ole lukenut, mutta Öisinajattelija Pentti Straniuksen kritiikin siitä. 

Koivukosken Pyhä Pipari on lukematta, mutta Rikotun enkelin luin sitäkin tarkemmin mm. Kirjavinkeissä.

Katso jakso

omat KIRJA-ARVOSTELUT

 Kirjavinkeissä