Pietarin opas I - L (vappu/t/v/oivotuksin)

I  = Iisakinkirkko
J = Jääkiekon MM
K = Kulkukoira-kapakka
L = Lenin

Takana Iisakinkirkko

Iisakinkirkko, kuten sanottua eivät nämä moneen kertaan rampatut rakennukset enää juuri katsetta käännä, mutta siinä nuo ohessa vilahtelevat niin kuin upea hevoskenkämäinen Kazanin katedraalikin Nevskillä.
Kommunismin aikana ei Iisakissa jumalanpalveluksia saanut pitää sen enempää kuin muissakaan temppeleissä: ateismin museopalvelussa oli kirkko, jossa sadalla kultakilolla voidellun keskikupolin (101 m) heilurin liikkeistä pääsi maanpyörimistä havainnoimaan. Nyt tuo Foucault’n heiluri on viety vissiin toiseen museoon turistivirtojen ja jumalanpalvelujen tieltä.

Jääkiekon MM-kisailu alkaa nousna viikolla 6.5. Pietarissa, joten siinä mielessä kirjallisuusmatkamme ajankohta ei osunut nappiin. Olisihan ollut kiva katsella A-sarjaan nousseen sukulaiskansa-Unkarin otteita Suomea vastaan 11.5. - toki tuonne vielä ennättäisi: matkaa nelisensataa kilometriä eli jokunen vähemmän kuin Helsinkiin.

Mutta onhan siellä hallilla palloiltu ja pari TSKA/Jokerit-matsia nähty. Tyydymme teeveehen.

Kulkukoira

on Taideteiden aukion ja Puškinin patsaan kulmilla sijaitseva

     kapakka,

missä matkamme päähenkilö

Anna Ahmatova kulutti aikaa

Stalinin rautakoura-aikoina runojaan lukien, viinaakin viljellen, ja minne epäsuosioon joutuneet taiteilijat kokoontuivat.

 Kulkukoirassa muutamalle seurueemme jäsenelle Leningradin piirityksestä hengissä selvinnyt mummovähä ylisti Mannerheimia Laatokan Elämäntien ylläpidosta ikään kuin salaa sotakumppani Hitleriltä.

Psst

tämä vielä salaisuutena, vain meidän kesken ja hys hys ...

Matkanjohtaja Penalta on lähiviikkoina ilmestyvä romaani opiskeluaikojensa Pietarista,

mutta siitä on kaiketi vielä vaiettava, vaikkei JS enää huoukaan. 

Siksi vain näin pieni mutta ryhdikäs kuva

Kulkukoiran ovelta.

Lenin - vieläkö Vladimir Iljitšistä jotakin? No tämän verran että patsaat on kaadettu tarkoin kaupungista. Yksi sentään on jäljellä - pilkattavaksi? - Suomen aseman aukiolla, jonka laitaan Allegro pyyhältää Helsingistä kolmessa ja puolessa tunnissa: lähellä, niin lähellä meitä on 5 miljoonan kaupunki, missä ei katseltava/kokeiltava lopu!

Takana Suomen asema

- Klara vappen, kaikki yökläiset!

Pietarin nähtävyydet

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7



Санкт-Петербург - Sankt-Peterburg

Kertoisiko päivä päivältä kuin Krakovasta urinaaleineen kaikkineen, vai?
Tai sitten aloittaisi aikojen alusta 1703, jolloin Pietari Suur...

Neljän päivän reissusta riittäisi kertomista loppuiäksi ja -elämäksi, kuten lukuisista aiemmista reissuista Leningradiin ja Pietariin, joten jääköön kronologia ja hypätkäämme suoraan haudoille ja järkytykseen Piskarjovkan hautausmaalle, minne on haudattu Leningradin piirityksessä (syyskuu 1941 - tammikuu 1944) kuolleita siviilejä puolisen miljoonaa. Näiden loputtomien stalinien ja hitlerien, joidenlaisten loppua ei näy, päähänpiston uhreja.

Laajat hautakummut kuin ojitetut hyvin hoidetut peltosarat kahdenkymmenenkuuden hehtaarin alueella ikuisen tulen takana, jatkuvan surumusiikin soitossa. Kivettyä käytävää pitkin kävellessä kohti äitipatsasta pureutuu keväinen vilu sielun syvyyksiin:
 - Oi äiti äiti, synnyttäjä - tätäkö varten?

Pois poistumme.

Ilolle käymme; mitä jos sinne Kulkukoiraan, sinne missä Ahmatova, vainottu vaimennettu, pakeni hauskanpittoon.

Tai Nevskille pyörimään.
Lystinpittoon iliman aikojaan. Tai hei, onhan täällä Irish Pubia ja Cuba-clubia. Neljää päivää nyt tässä ruveta suremaan!
Iloa irti vaikk' syrän märkänis!

Ei kun metroon ja syvyyksiin iloja kohti.

Vaan jääkööt ne tarinat huomeniksi, ylihuomeniksi tai peräti salaisuuksiksi suusta suuhun kulkeviksi - niin kuin niin moni asia tässä maassa.
Samizdatilla on henkikultaa varjeltu mahtimiesten kyyliltä kautta historian.

Cityssä

Rintala: Leningradin kohtalosinfonia

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

Jusupov